Kärppien ja Ässien sarjan voitot ovat nyt tasan 1-1. TPS johtaa SaiPaa voitoin 2-0. Kummassakaan sarjassa ei ole esiintynyt pelejä dominoivaa joukkuetta.
Ässät teki, mitä Ässien piti tehdä. Päävalmentaja Mikael Kotkanniemi esikuntineen oli valmistanut Ässille varsin toimivan pelisuunnitelman: Ässät piti riittävästi kiekkoa läpi ottelun, mutta ennen muuta porilaiset osasivat puolustaa Kärppien vauhtihyökkäämisen pois.
Ässien voittolukemat 3-2 kuvastelevat hyvin pelin tapahtumia. Oleellista on kuitenkin huomauttaa, että Kärpät sai kiriä päälle kunnolla vasta lopun erikoistilannepelaamisellaan. Kärpät hävisi niin kuin Kärpät häviää: omalla peli-identiteetillään. Kärppien pelitapa on yksi ja sama, oli joukkue johdossa, tasatilanteessa tai tappiolla. Tällainen suhtautumistapa pelaamiseen kiinnittyy peräti suuriin joukkuepallopelipelaamisen perinteisiin. Kyseessä on yhtä aikaa Kärppien vahvuus ja heikkous.
Ässät vältti ottelun alussa, kun kaikki oli vielä auki, liiallisen prässäämisen kohti Kärppien kiekottelevaa alakolmiota. Turhia amok-juoksuja ei nyt viljelty. Vaan heti, kun tulos alkoi kääntyä Ässille, porilaiset lisäsivät viisaalla ja hyvällä toteutuksella myös paineistamista, jossa ajeltiin vieläpä painavia atleettitaklauksia kohti Kärppien pelaajia: ykkönen päälle, kakkonen nopean ja huolellisen pelinluvun jälkeen tukemaan jos mahdollista, ja kolmas hyökkääjä visusti pelin alla tai leveällä valmiina aputoimiin.
Ässät ajoittain suorastaan vei peliä kaksivaiheisella karvaamisellaan ja sopivalla pelivälineen hallinnallaan. Sanalla sanoen melko perinteinen Meidän peli otti otetta uudesta Kärpät-lätkästä.
SaiPa-TPS
TPS vuorostaan haki jo toisen kiinnityksen omassa sarjassaan SaiPalta Kisapuistosta vanhanaikaisen jääkiekkoillun maalilukemin 6-5 jatkoerän kautta.
TPS oli järkevöittänyt ottelun alkuun huomattavasti pelaamistaan. Se pysähteli viivelähdöissään SaiPan Lehterä-trapin edessä ja oli muutoinkin rytmikkään hyvä ja huolellinen pelivälineen kanssa. Näytti, että TPS menee menojaan mutta mitä vielä!
TPS ongelma on siinä, että joukkue on kauden mittaan pelannut liikaa varioituvilla tavoilla. Se alkoi tulla maksuun toisessa erässä, kun SaiPan päävalmentaja Tero Lehterä luopui Lehterä-trapistaan ja pisti idän Sputnikit kunnolla karvaustöihin. TPS:n kiekkokontrolliprosentti suorastaan romahti siinä kohtaa. Aivan kuin TPS ei osaisi pelata vastustajan toimista riittävästi riippumatonta omaa lätkäänsä. Tätä sarkaa päävalmentaja Kalle Kaskisen on työstettävä jatkossa vaivojaan ja voimiaan säästämättä, mikäli turkulaiset mielivät pelata pitkälle kevääseen tavoitteidensa mukaan.
On mielenkiintoista nähdä, katkesiko SaiPan jänne tähän turhan maalirikkaaseen otteluun ja sen tappioon. Oireellista on, että päävalmentaja Lehterä heitti pelin jälkeen julkisuudessa pelaajiaan jo lievästi bussin alle. Toisaalta Lehterän hallitsemattoman harmin voi ymmärtää. TPS on ollut kaksi kertaa täysin lyötävissä, mutta kaksi tyhjää arpaa painavat nyt Saipan tilillä osin ikään kuin ansiotta ja turhaan.