Sihvonen: Ällistyin, kun Raimo Helmisen tanssiin kutsuun vastattiin myöntävästi – tämä maali symbolisoi TPS:n sensaatiomarssia yli HIFK:n

15:22
Video: C Moren studiotiimi paketoi SM-liigan välierät ja ennakoi finaaleita.

MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi päättyneitä Lukon, Tapparan, HIFK:n ja TPS:n puolivälieräsarjoja. Sihvonen kurkistaa pienesti myös luvassa olevaan Lukon ja TPS:n finaalisarjaan.

TPS ja Lukko pätkivät kumpikin välieräsarjoissaan vastustajansa pronssiotteluun voitoin 3–1, TPS HIFK:n ja Lukko Tapparan.

Lukon marssi finaaliin oli odotettu, mutta sopivan ohdakkeinen. Tamperelaiset, ensin Ilves, sitten Tappara yrittivät lyödä kapuloita raumalaisten rattaisiin, mutta eivät voineet mitään paremmalleen.

TPS:n finaalipaikka sen sijaan on lievä sensaatio. Vai onko? Tutkitaanpa sitä tässä seuraavaksi.

Raimo Helmisen TPS:n pelikirja

Raimo Helmisen TPS:n pelitapa poikkeaa SM-liigan valtavirrasta. Lopulta se ja nuorten luistelu- ja kamppailuvoimaisten pelaajien esiinmarssi johtivat mainitsemaani sensaatioon.

Palloseuran poikkeuksellinen pelitapa oli myrkkyä Jarno Pikkaraisen HIFK:lle. Erikoisuutena mainittakoon, että Tommi Niemelän Pelicans laittoi (pelillisesti) TPS:n huomattavasti kovemmalle puolivälieräsarjassa kuin HIFK välieräsarjassa. Osin tämä johtuu siitä, että Pelicansin pelikirjan laajaan repertoaariin kuuluu yhtenä juonteena hyvän samantapainen pelitapa, jolla TPS pelaa.

TPS ja Pelicans suorastaan neutralisoivat toisensa puolivälieräsarjassa siten, että peli meni melkeinpä nuhjaamiseksi ja laitapainiksi. Lopulta vaivainen yksi maali erotti TPS:n tuloksellisen paremmuuden Pelicansista, pelillisen paremmuuden eroa nämä kaksi erikoisjoukkuetta eivät saaneet keskenään setvittyä. Joukkueiden väliset runkosarjan pelit olivat yhtä tasaisia – ja sitä samaa kilpaluistelua kaukalon päästä päähän.

Erehdyin TPS:n suhteen

Erehdyin TPS:n suhteen. Ajattelin, ettei Helmisen pelitapa tule mitenkään riittämään enää HIFK:ta vastaan. Se ei millään, niin luulin, saisi tolkullisia muotoja sen Pelicans-nuhjaamisen jälkeen, vaikka olinkin todistanut runkosarjassa TPS:ltä loistaviakin otteita. Pidin selviönä, että HIFK:n tiukan rakenteen lätkä suorastaan murskaisi TPS:n nuorten miesten vapaamman lätkän rallattelun.

Jos erehdyin TPS:n suhteen, kahta pahemmin menin vikaan HIFK:n osalta. En kuunaan olisi uskonut, että Pikkarainen vastaisi myöntävästi Helmisen tanssiin kutsuun siinä kohtaa, kun alettiin oikein panna hulinaksi jäällä. Mitä vielä, Pikkarainen ei malttanut tai osannut tai huomannut säätää peliä sellaiseen vastamalliin, jossa hän olisi sanonut Helmiselle tylysti: Ei kiitos!

Oikaisen jo tässä sen verran, että tohdin sentään finaalisarjassa kokeneen Pekka Virran antavan pakit Helmiselle.

Maaliy, joka symbolisoi TPS:n ja HIFK:n sarjan ratkaisua

Otan vain yhden esimerkin, mutta sitäkin kuvaavamman ja todistusvoimaisemman, jonka voi tuosta ohesta katsoa. Ensinnäkin, Helmisen TPS avasi HIFK:ta vastaan pellit rajulla tavalla toisissa erissä etenkin toisessa ja kolmannessa ottelussa. Neljännessä ottelussa peltien avaaminen jäi hieman piippuun, kun turkulaiset lähtivät erään johtoasemassa.

Mutta se esimerkki. Se esimerkki, jossa – puhun kuvainnollisesti – Pikkaraisen jalat eivät riitä alkuunkaan Helmisen houkuttelemaan tanssitahtiin. Ja – nyt puhun vuorostaan konkreettisesti – HIFK:n pelaajien jalat eivät voi riittää, kun se pelaa niin typerästi avointa lätkää TPS:n nopeampia ja kovemmasta vauhdista kamppailutilanteeseen pääseviä pelaajia vastaan. Siinä tuli helsinkiläisille jatkuvasti noutaja.

TPS:n ja HIFK:n kolmannen pelin voittomaali – juurikin toisessa erässä –, kun molemmat joukkueet alkoivat pelata avointa lätkää rajusti ja pidäkkeettä, symbolisoi miten kävi, kun Helminen pokkasi, ja Pikkarainen suostui. Kun HIFK:n olisi pitänyt pitää paketti kasassa, kun se ei kuitenkaan pitänyt sitä kasassa – ja hävisi pelin ja lopulta koko sarjan:

Ratkaisumaalin tekee ajassa 24:47 Lauri Pajuniemi, syöttäjinä Emil Viro ja Mikael Pyyhtiä. Upea maali, joka kuvastelee koko sarjaa, ja ennen muuta koko sarjan ratkaisun anatomiaa. Kyseessä on TPS:n kannalta huikea maali, mutta HIFK:lle se on käsittämätön tapahtumasarja, joka saattaa tulla päävalmentaja Pikkaraisen painajaisiin vielä vuosien ajan.

Maalin edellä TPS prässää neljällä pelaajalla, toistan, neljällä pelaajalla!

Mitä tekee HIFK? Se rakentaa peliä kolmella, ei, mieluummin kahdella ja puolella pelaajalla, koska asema on tukala, ja koska herra Sallinen ja herra Borgstöm jättävät omat pelaajansa pulaan ja lähtevät karkuun kärkkymään vastahyökkäystä – jota ei tietenkään tule.

TPS:n Pärssinen taklaa HIFK:n Varakasta, joka saa kuitenkin töin ja tuskin siirrettyä kiekon pakkikaverilleen Winbergille, jota ahdistaa TPS:n Pajuniemi; Winberg saa kuin saakin syötettyä laitaan valmiiksi ahdistetussa asemassa olevalle Leskiselle, jolla maila tärisee syystäkin, kun köysi alkaa kiristyä.

TPS:n pakki Viro ajaa kiinni ja liki pahki Leskiseen, irtokiekon nappaa Pyyhtiä, joka käyttää sitä päädyssä Virolla, joka syöttää tarkasti keskelle Pajuniemelle, joka täräyttää kiekon tarkasti maalin kattoon! Sallinen sentään yrittää heittäytyä, mutta ylimielinen Borgström ilmestyy televisiokuvaan vasta, kun kiekko on maalissa.

Juttu jatkuu videon alla. 

1:26
Tämä TPS:n Lauri Pajuniemen iskemä maali symbolisoi Petteri Sihvosen mielestä välieräsarjan ratkaisua.

En tosin osaa sanoa, pettääkö tuossa HIFK:n pelikuri vai onko Pikkarainen peräti lietsonut pelaajansa tuollaiseen. Huonoja vaihtoehtoja molemmat.

On hämmentävää mutta jotenkin sittenkin jääkiekkoilun kannalta loistavaa, että HIFK yritti vastata TPS:n vauhtilätkään. TPS:n, joka osasi kyllä välillä pelata sävyisästi myös viivelähtöjä ja trapia, Mutta joka aina joko suunnitelman mukaan tai tarpeen vaatiessa painoi kaasua. Silloin Pikkaraisen HIFK ei joko ymmärtänyt tai osannut painaa jarrua.

Siksi TPS on nyt finaalisarjassa, ja HIFK…

Tapaus Lukko ja Tappara

Lukon ja Tapparan puolivälieräsarjan saan kuvatuksi lyhyemmin sanankääntein.

Ensimmäisessä ottelussa Lukko hyökkäsi ja kiekotteli voittoon.

Toiseen peliin Tapparan Jussi Tapola hoksasi lähettää hyökkääjänsä prässäämään kolmella Lukon kolmea peliä rakentelevaa pelaajaa vastaan. Kyse oli matematiikasta, voitto kirvesrinnoille.

Pekka Virta teki vastavedon kolmanteen matsiin. Hän veti laitahyökkääjänsä alas rakentamaan peliä, tarjoamaan kaksi syöttösuuntaa lisää eikä heidän enää ollut lupa luistella ylös kärkkymään ja kurvailemaan. Tapparan prässi ja häirintäpeli oli tuhottu sillä.

Vaikka Lukko löi koko sarjassa dramaattisin lukemin 76-37 pelintekosyötöt sentterin kautta Tapparaa vastaan, tuossa kolmannessa ottelussa Lukko teki peliä viljalti myös laitojen kautta.

Televisiokuviin vedetty Lukon viisikko paljasti Virralle tärkeän seikan: kun Lukon puolustuspelikin tiivistyi viisikon ollessa kasassa, kävi ilmi, ettei Tapparalla ole oikeastaan ollenkaan kunnollista hyökkäyspelitapaa.

Kolmannen pelin voiton turvin ja sen antaman informaation perusteella Lukko otti neljännen ottelun voiton lähinnä tylysti puolustamalla. Se oli tarkoituksenmukaisuutta Virran puolelta.

3:17
Lukko-sankari Mikko Petman: Kun tekee hommat hyvin, niin palkintojakin tulee.

Lopuksi

Jos siis Raimo Helminen vei Jarno Pikkaraista, samaa voi sanoa Pekka Virrasta, joka vuorostaan vei mennen tullen Jussi Tapolaa.

Vaan kun nyt sitten finaalisarjassa kohtaavat Lukko ja TPS, teen muutaman asian selväksi perättäisin sanoin:

En enää kutsu TPS:ää "heittopussiksi". Niin tutkimaton on turkulaisten koko paketti, että minunkin on analyytikkona oltava tarkempi joukkueen kanssa.

Ja kysymysten kysymys on se, mitä vastaa Pekka Virta Raimo Helmiselle siinä kohtaa, kun on alkamassa finaalisarjan otteluiden toinen erä. Suostuuko Virta lähettämään pelaajansa TPS:n pelaajien nuorison muotitanssiin mukaan? Tohdin epäillä, että lähettäisi. Vaan jos lähettää, kevät saattaa olla hyvinkin mustavalkoinen.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja