Korona-ajan voi monella mittarilla sanoa olevan ohitse, mutta esimerkiksi elinkeinoelämässä kriisi yhä jatkuu. Mitä suomalaisen yhteiskunnan pitäisi oppia pandemia-ajasta? Entä mitkä olivat päättäjien pahimmat mokat? Asiantuntijat kertovat, mitä kriisin jälkikäsittelyssä tulisi huomioida.
Koronapandemia tuskin jää tämän vuosisadan ainoaksi maailmanlaajuiseksi tartuntatautiepidemiaksi, eli pandemiaksi. Pandemian aikana isoja yhteiskunnallisia päätöksiä tehtiin tilanteessa, jossa tietoa taudin luonteesta oli vielä niukasti. Asiantuntijoiden mukaan pandemia-aikaa olisi nyt syytä tarkastella pienen etäisyyden päästä ja ottaa virheistä opiksi.
Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Ville-Pekka Sorsan mukaan päättäjätason tulisi oppia tekemään parempaa poikkihallinnollista yhteistyötä ja suhtautua hätätilanteen hallintaan laajemmin kokonaisvaltaisena yhteiskunnallisena kriisinä tulevaisuuden kriisitilanteiden varalle.
– Siellä on ollut paljon tietoaukkoja jossakin vaiheessa ymmärryksessä siitä, että mistä tässä on kyse. Me lähdimme torjumaan Suomessa pandemiaa hyvin paljon terveyden ja terveydenhuollon kriisinä, kun lähtökohtaisesti se on ollut myös esimerkiksi elinkeinoelämän kriisi ja hyvinvoinnin kriisi, Sorsa sanoo.
Sorsa kritisoi myös sitä, että Suomessa alettiin tehdä "exit-strategiaa" hyvin nopeasti itse tilanteen alkamisen jälkeen, kun koronakriisi kuitenkin pitkittyi. Hänen mukaansa vallitsevana ajatuksena on, että kriisit lähtisivät yhteiskunnasta nopeasti pois.
– Jos mennään jatkuvasti tällaisella kriisimoodilla, että joka päivä tiedotustilaisuuksia, niin mennään siihen, että väsymys tulee hyvin nopeasti ja kuormitus kasvaa paljon. Pitäisi myös valmistautua pitkäaikaisiin kriiseihin ja oppia niitä hallitsemaan, se on varmasti yksi opetus tästä.
Opittiinko historiasta?
– Historiasta voidaan todeta, että hyvin laiskasti on lopulta jaksettu vetää johtopäätökset yhteen menneistä kriiseistä, sanoo Helsingin yliopiston apulaisprofessori Johanna Rainio-Niemi.
Hän kuitenkin näkee myös, että kriisijohtaminen onnistui Suomessa hyvin, kun valmiuslain käyttöönotto tarjosi ylimmälle poliittiiselle johdolle riittävät välineet ja toimintaraamit.
– Kommunikatiivisessa mielessä ylimmän kriisijohtajuuden taso Suomessa onnistui erittäin hyvin ja myös kansalaiset ostivat sen, Rainio-Niemi sanoo.
Rainio-Niemi ja Sorsa tuovat myös esille sen, että yhteiskunnan rakenteet eivät välttämättä kestä toistuvia kriisejä, mikäli toimintatapoja kriisien suhteen ei kehitetä. Yksi mahdollisista seuraavista pandemioista voisi olla esimerkiksi Suomessa turkistarhoilta muihin eläimiiin levinnyt lintuinfluenssa.
– Nämä eläimistä ihmisiin ja eri lajien välillä tarttuvat taudit ovat aikamme isoja haasteita, Sorsa sanoo.
Nyt leviävä lintuinfluenssa ei ole tiettävästi tarttunut ihmiseen.
Leikkaukset kiihdyttävät terveydenhuollon kriisiä
Koronapandemia ja sen hillitsemiseksi tehdyt toimenpiteet syvensivät terveydenhuollon kriisiä. Sorsan mukaan nykyisen hallituksen terveydenhuoltoon kaavailemat säästötoimet eli leikkaukset pahentavat kriisiä entisestään.
– Se aiheuttaa noidankehän, jossa kuormitus on suurta. Leikkauksia on tulossa, kuormitus kasvaa siitä entisestään, saadaanko alalle työntekijöitä, Sorsa luettelee.
– Me tarvitsemme todella monipuolisia keinoja, jotta tällainen noidankehä voidaan katkaista.