Seinäluteesta on kehittynyt myrkyille vastustuskykyinen supereläin – MTV Uutiset selvitti, mikä on sen heikko kohta

Lutikat eivät ole enää satunnaisvierailijoita suomalaiskodeissa vaan Suomeen on kehittynyt oma ludekanta. Pest1:n tuholaistorjuja Sakari Kunttu on tehnyt tuholaistorjujan työtä yhdeksän vuotta ja sinä aikana lutikka on noussut tuhoeläimenä tilastojen kärkeen.

– Hommistani suurin osa on lutikkaa. Kyllä ne vuositasolla ovat koko ajan lisääntyneet. Se on isojen asutuskeskusten ongelma ympäri maailman.

Lutikoiden vastustuskyky on vuosien saatossa kasvanut ja ulottuu nyt jo useimmille torjunta-aineille, joiden käytön EU sallii. 

– Lutikoille syntyy vastustuskykyä kaikkiin myrkkykemikaaleihin. Jos niitä käytetään jatkuvasti, ne eivät enää toimi, Kunttu kertoo.

"Liukkaus on lutikoiden heikko kohta"

Nykyään torjuntakeinona käytetään kuumentamista, höyryä, ansoja ja niin sanottuja sänkypusseja, joiden sisään voidaan sulkea kokonainen sänky.

– Lutikat jäävät pussin sisälle satimeen ja kuolevat siellä nälkään. Pussin lisäksi sängyn jalkoihin laitetaan ansat, Kunttu selventää.

Ansa on matala, mutta niin liukas, ettei lude pääse kiipeämään sen yli.

– Liukkaus on lutikoiden heikoin kohta. Lutikalla ei ole sellaista tartuntajalkaa, joka monella hyönteisellä on.

Lue myös: Löytyykö sängystäsi kutsumattomia vieraita? Näin tunnistat lutikat

– Höyryä voi laittaa kaikkiin paikkoihin, missä lutikoita elää, esimerkiksi lattialistojen taakse. Myös sänkyjä ja sohvia käsitellään höyryllä. Lisäksi käytetään niin sanottua Piimaata. Se on mikroskooppikuvalla katsottuna kristallimaista ainetta, joka raapii lutikoiden vatsat auki, kuivattaa ne ja tukkii myös niiden ilmanottoaukot.

Torjuntatyössä on noussut esiin myös huoli ympäristöstä.

– Sotien jälkeen käytettiin paljon esimerkiksi DDT:tä, mutta se meinasi lutikoiden lisäksi tappaa koko luonnon, Kunttu sanoo.

Tee se itse -tyyli ei toimi lutikkaongelmassa

Kunttu muistuttaa, ettei torjuntatoimenpiteisiin pidä ryhtyä itse. Jos havaitsee lutikoita kotonaan, tulisi aina ottaa yhteys ammattilaiseen.

– Ongelma helposti pahenee, jos torjuntaa ryhtyy tekemään itse. Jos näin on toimittu, on myös ammattilaiselle vaikeampi tehdä torjuntaa.

– Jos esimerkiksi käyttää itse torjunta-ainetta, jolla on karkottava vaikutus, se voi ajaa lutikoita sellaisiin piilopaikkoihin, mistä niillä kestää oma aikansa tulla pois.

Pahimmillaan omatoimitorjunnassa voi aiheuttaa naapurilleen ongelmia.

– Jos niitä hirveästi karkotellaan esimerkiksi joillakin haisevilla pesuaineilla, ne voivat mennä myös naapureihin. Torjunnassa me emme karkota niitä, vaan pyrimme pitämään ne asunnossa.

"Hotellissa matkalaukkuja ei kannata laittaa sängyn alle"

Lutikkatartunnan voi saada vaikkapa naapurista talon rakenteita pitkin tai rappukäytävästä, mutta yleisin tapa saada tartunta on Kuntun mukaan yhä matkailu.

– Ulkomailta niitä tulee usein matkalaukkujen mukana. Hotellissa matkalaukkuja ei missään nimessä kannata laittaa sängyn alle, eikä sängyn viereen. Ne kannattaa säilyttää matkalaukuille tarkoitetuilla tasoilla.

Katso myös: Koiran avulla lutikoita voi löytää paikoista, minne ihmissilmä ei näe. MTV Uutiset lähti lutikkakoira Pipsan kanssa ludejahtiin kierrätyskeskukseen. Juttu jatkuu videon jälkeen...

Kotiin tullessa matkalaukku kannattaa laittaa saunaan suljetussa jätesäkissä tai kelmulla ympäröitynä.  Näin luteet eivät pääse karkaamaan laukusta. Laukun sisälle laitetaan lämpömittari.

– Kannattaa saunottaa niin, että matkalaukun sisälämpötila kohoaa kuuteenkymmeneen asteeseen. Kun sisälämpö on kuusikymmentä astetta, sieltä on kaikki kuollut varmasti. Mutta kyllä sanoisin, että jo siellä hotellin päässä kannattaa olla varovainen.

"Lutikka voi olla kenen tahansa ongelma"

Kunttu tyrmää ajatuksen siitä, että lutikat olisivat vain likaisten kotien ongelma.

Lutikka voi selviytyä useita kuukausia ravinnotta listojen väleissä ja muissa rakenteissa, joten periaatteessa tartunnan voi saada vaikkapa asuntonsa edelliseltä asukkaalta.

– Ne on kaikkien meidän ongelma, joissa virtaa ihmisveri. Voimme olla puhtaita tai likaisia, mutta veri niille kelpaa ja ne eivät siitä välitä, onko sottaista vai ei.