Seinäjoen keskussairaalan teho-osastolla hoitajat tuijottavat tiiviisti ruutuja, välillä joku nousee ja seuraa tilannetta huoneiden ikkunoista. Sairaanhoitaja Marjo Harju vastaa puhelimeen: siellä on huolestunut omainen. Harju rauhoittelee omaista ja kertoo, että potilasta seurataan ja hoidetaan koko ajan. Kunto ei ole heikentynyt.
– Huoneeseen menemme aina kolmeksi tunniksi kerrallaan, koska vaatteiden pukeminen kestää aikansa. Samalla viemme kaiken tarvittavan, jotta sieltä ei tarvitse välillä lähteä hakemaan mitään, viittaa Harju pöydällä odottavaan röykkiöön lääkkeitä ja laitteita.
Suojavarustus on kuuma ja raskas, mutta yhteen vuoroon mahtuu kaksi kolmen tunnin ”huonejaksoa”.
– Välillä syödään ja levätään, että jaksaa.
Media ei huoneisiin pääse, mutta ikkunasta näkee kurjan tilanteen. Korviin kantautuu raskas hengityksen rohina. Potilaat tuntuvat enimmäkseen nukkuvan.
– Unilääkkeillä heidät pidetään levossa. Kun tehohoitojakso on päättymässä, unta kevennetään, kertoo vs. yksikönjohtaja Jouko Kähkönen.
Aivan uudenlainen tauti
Seuraavaksi huoneeseen menoa varten alkaa pukeutua seitsemän vuotta teholla työskennellyt sairaanhoitaja Heli Pihlaja. Prosessi näyttää monimutkaiselta ja monivaiheiselta: ensin suojataan hiukset ja kasvot, sitten vedetään haalari päälle ja muovisuojat kenkien päälle, lopuksi hanskat ja silmälasien suojat. Joka välissä desinfioidaan kädet.
– On tämä sellainen prosessi, että jos hätä tulee, huoneeseen ei ennätä heti. Siksi siellä ollaan valmiina useampi tunti kerrallaan, kertoo Pihlaja.
Hän kertoo koronan lyöneen henkilökunnankin ällikällä.
– Ja me sentään olemme tottuneet hoitamaan hengitysvajauspotilaita ja hengityskonepotilaita! Mutta koronan aiheuttamat keuhkovauriot ovat aivan omaa luokkaansa. Sellaisia keuhkokuvia ei ole ennen nähty. Tämä on aivan erilaista ja paljon rankempaa.
Etenkin tämä syksy on ollut osastolla raskas.
– Alussa oli epätoivo ja pelko, sitten on tullut väsymys. Tänä syksynä korona on työllistänyt meitä todella paljon ja syksy on ollut tosi, tosi raskas, sanoo Pihlaja.
Suuri työvoiman tarve
Koronapotilaan hoito vaatii enemmän henkilökuntaa kuin normaali teho-osaston toiminta. Toistaiseksi henkilöstö on riittänyt, kun joustot on otettu käyttöön. Onko pitänyt tehdä kahta vuoroa peräkkäin?
– Kyllä niitäkin on tehty, sanoo Pihlaja.
Yksikönjohtaja kiittelee henkilöstön venymistä.
– Se on ollut mahtavaa, suuri kiitos siitä tiimille, sanoo Kähkönen.
Väkeä tarvitaan esimerkiksi potilaan kääntämisessä vatsalleen. Niin sanottu vatsamakuuhoito on keino helpottaa hengittämistä.
– Siihen tarvitaan aina useampi käsipari, kun kriittisessä tilassa olevaa ihmistä ryhdytään kääntämään lähes vuorokaudeksi vatsalleen. Toistaiseksi tämä on onnistunut, kiittelee Kähkönen.
Mieli muuttuu teholla
Koko maassa selvä enemmistö teho-osastojen potilaista on ollut rokottamattomia. Syksyn kuluessa keski-ikä on laskenut, joukossa on yhä nuorempia vakavasti sairastuneita.
– Kyllä se valitettavasti niin on, että suurin osa näistä tehohoitopotilaista meilläkin on ollut rokottamattomia, kertoo Kähkönen.
Välillä vuodepaikat ovat täyttyneet.
– Loppusyksyn mittaan on jouduttu tosissaan miettimään, että missä näitä potilaita hoidetaan. Yksittäisiä potilaita on lähetetty muihin sairaaloihin ja suuresta leikkaussalista on jouduttu perumaan leikkauksia, kertoo Kähkönen.
Potilaita ei voi jututtaa, mutta paranemisen edistyttyä puheet ovat olleet samanlaisia.
– Kyllä. Jokaisen suusta on tainnut kuulua se, että voi kun olisin tiennyt!
Eli rokotteen ottaminen on saanut uuden näkökulman?
– Kyllä, ehdottomasti.