Seinäjoen keskussairaalan teho-osastolla hoitajat tuijottavat tiiviisti ruutuja, välillä joku nousee ja seuraa tilannetta huoneiden ikkunoista. Sairaanhoitaja Marjo Harju vastaa puhelimeen: siellä on huolestunut omainen. Harju rauhoittelee omaista ja kertoo, että potilasta seurataan ja hoidetaan koko ajan. Kunto ei ole heikentynyt.
– Huoneeseen menemme aina kolmeksi tunniksi kerrallaan, koska vaatteiden pukeminen kestää aikansa. Samalla viemme kaiken tarvittavan, jotta sieltä ei tarvitse välillä lähteä hakemaan mitään, viittaa Harju pöydällä odottavaan röykkiöön lääkkeitä ja laitteita.
Suojavarustus on kuuma ja raskas, mutta yhteen vuoroon mahtuu kaksi kolmen tunnin ”huonejaksoa”.
– Välillä syödään ja levätään, että jaksaa.
Media ei huoneisiin pääse, mutta ikkunasta näkee kurjan tilanteen. Korviin kantautuu raskas hengityksen rohina. Potilaat tuntuvat enimmäkseen nukkuvan.
– Unilääkkeillä heidät pidetään levossa. Kun tehohoitojakso on päättymässä, unta kevennetään, kertoo vs. yksikönjohtaja Jouko Kähkönen.
