Helsinkiläinen Iida Salminen oli juuri aloittanut uudessa työpaikassaan sydänasemalla Helsingin Meilahdessa, kun hän sai komennon koronapotilaiden teho-osastolle.
Niin ikään Meilahdessa sijaitseva koronateho on valmiudessa yötä päivää epidemian jyllätessä koko maassa, mutta erityisesti Uudellamaalla.
Noin puolitoista vuotta sitten sairaanhoitajaksi valmistunut Salminen aloitti uransa teholla ja ehti työskennellä siellä maaliskuulle sakka, kunnes päätti lähteä uusien haasteiden pariin sydänasemalle.
– Ehdin olla uudessa tehtävässäni sydänasemalla vain puolitoista viikkoa, kun minut kutsuttiin takaisin teholle. Osasin kyllä aavistaa sitä, kun koronatilanne alkoi mennä pahemmaksi, 27-vuotias Salminen sanoo.
Osastolle vain suojavarusteissa
Hänen mukaansa koronateholla työ poikkeaa normaalista teholla työskentelystä sillä, että henkilökunta pukeutuu massiivisiin suojavarusteisiin. Ilman niitä osastolle ei ole mitään asiaa.
– Tehohoitotyö on aina raskasta, mutta suojavarusteiden myötä se on muuttunut entistä raskaammaksi. Koronateho on eristetty kokonaan muusta sairaalatoiminnasta. Esimerkiksi aiemmin samassa kerroksessa ollut henkilökunnon taukotila siirrettiin kaksi kerrosta alemmaksi.
Henkilökunnan on suojauduttava pitkähihaisella takilla ja hengityssuojaimella, mikä asetellaan kasvoille niin, ettei reunoista vuoda ilmaa. Hengitys tapahtuu maskissa olevan suodattimen läpi. Lisäksi suojavarustukseen kuuluvat hiusmyssy, silmiä suojaava kasvovisiiri ja suojakäsineet.
– Kroppa on niiden alla kovilla. Elimistö hikoilee jatkuvasti ja nestetasopaino on koetuksella. Suojavarusteet määrittävät nykyään myös meidän tauot, koska jokaisen tauon jälkeen on puettava uudet varusteet. Siksi yritämme käyttää niitä säästeliäästä ja keskittää monta asiaa samalle tauolle, esimerkiksi syömisen ja vessassa käynnin.
