Sattumaa kaikki on vaan...

Tieteen päivien tämänvuotinen teema oli sattuma. Viisi päivää tiedemiehet ja -naiset kertoivat yleisölle, kuinka suuri osuus sattumalla on juuri heidän tutkimissaan teemoissa. Juuri julkaistu tieteellinen tutkimustulos muun muassa kertoi, että syöpätapauksista kaksi kolmasosaa johtuu huonosta tuurista, siis sattumasta. Päivien lopputulema onkin, että niin ihmiselämässä kuin tieteellisissä löydöissä sattumalla on yllättävän suuri merkitys.

Jos et itse päässyt osallistumaan Tieteen päivien tilaisuuksiin, kannattaa sattuma-teemaan tutustua lukemalla Kaikkea sattuu -kirja, johon on koottu tilaisuuden esityksiä.

Elämä on täynnä ihmeellisiä sattumia, kirja valistaa aluksi ja muistuttaa, että siittiön näkökulmasta on käsittämätön sattuma että se, ja juuri se, onnistuu hedelmöittämään munasolun, vaikka kilpakumppaneita on miljoonia. Voidaan myös kysyä, onko maailmankaikkeus sattumaa. Tai miten sattumuksia voisi hallita? On riskejä, todennäköisyyksiä ja täysin sattumanvaraisia tapahtuma. Näitä kaikkia kirja käsittelee.

Rahasta pelaaminen eli eräänlainen sattumuksilla pelaaminen herättää ja on herättänyt suuria tunteita kautta vuosisatojen. Aiemmin pelaamista pidettiin syntisenä ja jopa rikollisena. Tämä ei kuitenkaan estänyt ihmisiä pelaamasta ja lyömästä vetoa esimerkiksi paavin kuolemasta tai paavinvaalien tuloksista. Itse kardinaalitkin saattoivat osallistua tällaiseen vedonlyöntiin - olihan heillä sisäpiiriläisinä salattua tietoa. Hieman yllättäen myös vakuutustoimintaa pidettin eräänlaisena uhkapelinä, löihän sinä vakuutuksen ottaja eräällä tavalla vetoa vakuutusyhtiön kanssa. Henkivakuutukset olivat kaikkein kauheimpia vakuutuksen muotoa, lyötiinhän siinä puolestaan vetoa ihmisen sattumanvaraisesta kuolemasta.

Historia on oiva esimerkki sattumuksista. Henrik Meinander kysyy, oliko Suomen valtion synty sattumaa ja vastaa, että hyvin pitkälti Suomen itsenäistyminen oli monien sattumien summa. Suomen kielen ja maantieteellisen alueen syntyminen oli eräänlainen ketjureaktio, joka alkoi Ranskan vallankumouksen syttymisestä.

Kirjassa on monia lukuja, joissa sattumalla on selvä yhteys kyseiseen tieteenalaan. Sään ennustamisessa sattumalla on merkittävä rooli. Geenien toiminta ja evoluution päämäärättömyys on puolestaan yhden luvun aiheena. Miksi jotkut ihmiset addiktoituvat helpommin kuin toiset? Johtuuko se vain sattumasta? Entä miksi kodin sisustaminen näyttää joskus täysin sattumanvaraiselta vaikka sisustus on suunniteltu harkiten.

Jorma Sipilä käsittelee elämän arvaamattomuutta, hyviä ja huonoja sattumuksia. Synnymme sattumalta juuri tietynlaiseen perheeseen. Myös pariutuminen on osin sattumaa - ajasta ja paikasta riippuvaa kumppanin löytämistä. Rakastumisen sattumanvaraisuudesta huolimatta, Sipilä sanoo, että ihmiset rakastuvat hyvinkin valikoivasti ja suunnitelmallisesti, riskejä minimoiden. Avioituminen on voimakkaasti sidoksissa yhteiskuntaluokkaan ja etniseen taustaan. Mutta niin tai näin, kumppanin valinta johtaa tietynlaiseen tulevaisuuteen ja toisen kumppanin valinta taas toisenlaiseen.

Entäpä sitten hengissäpysyminen, melkoista sattumaa sekin. Kun yksi riski torjutaan, toinen tuotetaan. Sipilä muistuttaa narkolepsia-aallosta, jossa hyvää tarkoittava rokote aiheutti joillekin enemmän pahaa kuin hyvää.

Sattuma ja ennustaminen liittyvät hyvin paljon toisiinsa. Monia asioita ei syystä tai toisesta ole osattu ennustaa vaikka jälkikäteen jokin tapahtuma näyttää itsestään selvältä, ei siis sattumalta ollenkaan. Paperin kulutuksen väheneminen on selkeä tosiasia, mutta sitä ei syystä tai toisesta nähty ainakaan suomalaisessa metsäteollisuudessa, joka osti jättihinnoin ulkomaisia paperitehtaita. Myös Nokian nousu ja tuho näyttäytyvät nyt selkeinä vaikka tuhon alkaessa sellaista olisi pidetty täytenä yllätyksenä, sattumana. Aiheesta kirjoittaa Sakari Siltala.

Tulevaisuustutkija Markku Wilenius päättää kirjan riskin käsitettä analysoimalla. Kun tiedämme riskin, osaamme varautua siihen vakuutuksin tai toimien niin, että riskin toteutuminen vähenee. Toisaalta jos emme tiedä riskiä, siihen on vaikea varautua - esimerkkinä asbesti, jonka vaarallisuus ymmärrettiin vasta myöhemmin.

Wilenius käsittelee Fukushiman ydinvoimalaonnettomuutta - maanjäristystä ei voitu ennustaa, mutta muuten onnettomuus näyttäytyi jälkikäteeen loogiselta. Japanin hallituksen tilaama raportti onnettomuudesta totesikin, että sitä ei voi pitää luonnonkatastrofina vaan että se oli perimmiltään ihmisen tuottama onnettomuus, joka olisi pitänyt voida ennustaa ja estää. Ei siis sattumaa sittenkään.

Kaikkea sattuu -kirja on mainio yhteenveto siitä, että sattumuksilla on todellakin merkittävä rooli elämässä. Kirjan kirjoittajat ovat varmaankin saaneet saman toimeksiannon eli käsitellä juuri sattumaa, mutta toiset ovat osanneet täyttää tämän kiehtovan toiveen parammin kuin toiset. Joissain luvuissa sattuman käsite on vain päälleliimattu, kun taas toisissa sattuman merkitystä pohditaan tosissaan.

Pertti Nyberg

Kirjoittaja on uutistuottaja MTV Uutisissa.