Katoamisilmoitusten määrä on pysynyt vuonna 2016 tilastojen valossa pääpiirteittäin edellisvuosien tasolla, rikosylikomisario Göran Wennqvist keskusrikospoliisista kertoi MTV:n Huomenta Suomi –ohjelmassa tiistaina. Wennqvistin mukaan poikkeuksen tilastoissa muodostavat maahanmuuttajat.
– Kaikista viime vuonna Suomeen tulleista maahanmuuttajista on noin 3000 henkilöä, joista viranomaiset eivät oikein tiedä, missä he ovat, Wennqvist sanoi.
Sisäministeriön mukaan Suomeen saapui vuonna 2015 yhteensä 32 476 turvapaikanhakijaa, kun edellisvuonna hakijoita oli vain 3651. Maahanmuuttovirasto on arvioinut, että suurin osa esimerkiksi vastaanottokeskuksista kadonneista turvapaikanhakijoista on siirtynyt muualle Eurooppaan.
– Katoamisilmoituksia heistä ei ole kuitenkaan tehty, Wennqvist kertoi Huomenta Suomessa.
Vuosittain yli tuhat ilmoitetaan kadonneeksi
Poliisille tehdään vuosittain jopa toista tuhatta katoamisilmoitusta. Suurin osa kadonneiksi ilmoitetuista löytyy pian ilmoituksen teon jälkeen. Esimerkiksi lasten kohdalla katoamisilmoitukset liittyvät usein huoltajuuskiistoihin.
Pitkään kateissa olleita on Suomessa noin 400. Uusia tapauksia ilmenee Wennqvistin mukaan noin 10 vuodessa. Mahdollisia syitä katoamisille on lukemattomia.
– On esimerkiksi vesistöihin hukkuneita, joiden löytäminen saattaa kestää kauan. On myös itsetuhoisia ihmisiä, jotka tekevät ratkaisunsa maastossa. Myös heidän löytyminen saattaa kestää hyvinkin pitkään.
Moni katoaa omasta tahdostaan
Oma lukunsa ovat ihmiset, jotka ovat kadonneet omasta tahdostaan. Heitä on Wennqvistin mukaan kuitenkin suhteellisen vähän.
– Osa on muuttanut ulkomaille kertomatta omaisille aikeistaan. Voi myös olla mahdollista, että he eivät tienneet tulleensa kaivatuiksi. Näitä on hyvin laaja kirjo.
Wennqvistin mukaan pidempään kateissa olleiden löytämistä vaikeuttaa esimerkiksi se, että poliisipiirit ja poliisin ilmoitusjärjestelmät ovat muuttuneet vuosien varrella. Viranomaisten työtä on pyritty helpottamaan viranomaisrekisterien keskittämisellä.
– Pohjoismaissa ollaan pyritty keräämään pidempään kateissa olleista niin sanottuja antemortem-tietoja, eli kuolemaa edeltäviä yksityiskohtia niin hyvin kuin mahdollista. Se on huomattavasti helpottanut tunnistamista, kun jostain löytyy menehtynyt ihminen. Jos tietoja ei löydy meidän tietokannoistamme, niin yleensä sitten viimeistään naapurimaiden tietokannoista.