Kadonneiden omaiset kokevat usein jääneensä vaille empatiaa tai viranomaisten ymmärrystä, kertovat katoamistapauksista kirjan yhdessä kirjoittaneet Tiina Saari ja Maiju Majamaa MTV:n Viiden jälkeen ohjelmassa.
Esimerkiksi viime vuonna Suomessa katosi lähes tuhat henkeä ja tällä hetkelläkin katoamisilmoituksia on noin 400 ihmisestä. Osa kadonneista löytyy, mutta osa tapauksista jää ikuiseksi mysteeriksi, vaikka poliisin tutkimuskeinot ovat kehittyneet huimasti.
– Kirjamme vanhin tapaus on Hilkka Laitisen katoaminen vuodelta 1972. Kun sen ajan poliisin esitutkintamateriaalia kävi läpi, piirtyi hyvin erilainen kuva polisiin toiminnasta kuin nykyisin.
– DNA tunnistuskin on ollut mahdollista jo 90-luvulta lähtien. Myös sosiaalinen media ja valvontakamerat ovat lisääntyneet, Maiju Majamaa kertoo.
Surutyö ei pääse alkamaan
Majamaan ja Saaren mukaan monissa tapauksissa omaiset ovat kokeneet, etteivät viranomaiset suhtautuneet asiaan aluksi riittävän vakavasti. Kirjoittajakaksikon mukaan esimerkiksi eräästä ruotsinlaivalla kadonneesta oli ensin todettu, että kadonnut on todennäköisesti jäänyt juopottelemaan Tukholmaan.
Jossain tapauksissa omaiset ovat saaneet vertaistukea toisistaan. Pahinta omaisille on epätietoisuus, joka piinaa vuosia.
– On vaikeaa jatkaa elämää, kun toivotaan, että kadonnut tulisi ja koputtaisi oveen.
– Epätietoisuus on pahinta, kun ei voi olla varma, onko oma poika tai tytär kuollut. Ei voi tietää, jos hän onkin vaikka elossa. Silloin surutyöprosessi ei pääse alkamaan, kun ei voi olla varma, Tiina Saari kertoo.
Katso koko haastattelu videolta!