Joensuusta kuolleena löydetyn, siististi pukeutuneen miehen henkilöllisyyttä ei ole saatu vielä selvitettyä. Tunnistamatta ruumis kuitenkaan tuskin jää. MTV Uutiset selvitti, miten mysteerivainajien henkilöllisyydestä pyritään saamaan selkoa.
Siistiin villakangastakkiin, poolopuseroon ja mustiin Leviksiin pukeutuneen miehen kohtalo on poliisille yhä täysi mysteeri, sillä tutkijat eivät ole saaneet selville miehen henkilöllisyyttä.
Tapaus on kinkkinen. Miehen uskotaan olleen vedessä pitkään, ja ruumis on huonossa kunnossa.
Näkikö joku miehen Vehkaniemessä?
Tunnistamisen vaikeudesta kertoo se, että miehen ikä on kyetty arvioimaan vain hyvin karkeasti: hänen arvellaan olleen noin 30–60-vuotias. Ruumiista ei ole myöskään voitu julkaista kuvia yleisövihjeiden saamiseksi.
Oman mausteensa tutkintaan antaa se, ettei miehellä ollut mukanaan mitään tunnistamista helpottavia esineitä, kuten henkilöpapereita, puhelinta tai avaimia. Mieleenpainuvin johtolanka ovat miehen taskuista löydetyt neljä kitaransoitossa käytettävää plektraa.
Poliisi on arvellut, että mies olisi asunut tai oleillut löytöpaikan, Vehkaniemen, lähistöllä. Tämä on päätelty miehen vaatetuksesta ja siitä, ettei hänellä ollut omaisuutta mukanaan.
Joensuusta löytyi siististi pukeutuneen miehen ruumis, jääkö henkilöllisyys arvoitukseksi? Näin poliisi selvittää mysteerivainajien taustoja – tarvittaessa ruumis vaikka pakastetaan ratkaisua odotellessa
Joku paikallisista on siis saattanut nähdä miehen ennen tämän kuolemaa ja katoamista.
Toistaiseksi yksikään poliisin saamista vihjeistä ei kuitenkaan ole osoittautunut ratkaisevaksi.
Silti, vaikka läpimurtoa saadaan odottaa, tunnistamatta mies tuskin jää.
Vain kourallinen jää tunnistamatta
Rikosylikomisario Mika Ihaksinen Keskusrikospoliisista kertoo, että viime vuosikymmenten aikana tunnistamatta on jäänyt vain yksittäisiä ruumiita.
Vuosilta 1967–1998 tapauksia on kuusi. Sittemmin määrä on kasvanut kahdella.
– Nämä ovat siis vain kokonaisia ruumiita, Ihaksinen täsmentää.
– Kadonneista ja tuntemattomaksi jääneistä henkilöistä on olemassa taulukko, joka ei välttämättä ole täysin eksakti, sillä jos jostain löytyy esimerkiksi yksittäinen kylkiluu, sitä ei välttämättä kirjata tunnistamattomaksi vainajaksi, hän jatkaa.
Metsään kuolleen naisen arvotus ratkesi
Henkilöiden taustoista ei tiedetä. Tyypillisesti pidempään tunnistamatta olleet vainajat ovat kuitenkin ulkomaalaisia. Suomalaisen katoaminen kun jää suomalaisilta viranomaisilta harvoin huomaamatta, ja löytyneitä vainajia voidaan verrata kadonneisiin.
– Jos ulkomaalainen kuolee satunnaisesti esimerkiksi metsään, tapaus voi olla hankala.
Tästä Ihaksisella on myös esimerkki.
– Joitain vuosia sitten metsästä löytyi kuolleena nainen. Taisi mennä noin kolme vuotta, kun saimme selville, että hän oli kotoisin Saksasta, ja omaiset tulivat sitten hakemaan häntä pois.
Hampaat, sormenjäljet ja DNA
Miten esimerkiksi metsästä tai järvestä löytyneen vainajan henkilöllisyyttä sitten pyritään selvittämään, jos se ei heti käy ilmi?
Vainaja voidaan tunnistaa muun muassa hampaiden, sormenjälkien ja DNA:n avulla. Näytteiden avulla etsitään osumia erilaisista rekistereistä.
Poliisin apuna tunnistamisessa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuslääkintäyksikkö, joka vastaa oikeuslääketieteellisistä ruumiinavauksista ja ohjaa ja valvoo poliisin suorittamia kuolemansyynselvittämisiä.
Erikoispiirteet kirjataan talteen
THL:n oikeuslääkäri Antti Virtanen kertoo, että jos vainajan henkilöllisyydestä ei ole minkäänlaista aavistusta, tälle suoritetaan tarkka ulkoinen tutkimus, jossa pyritään kirjaamaan ylös kaikki tunnistusta helpottavat seikat.
– Dokumentoimme poliisin kanssa yhdessä kaikki sellaiset poikkeavat piirteen, joiden avulla ihminen voidaan tunnistaa. Esimerkiksi luomet, tatuoinnit, parta, yleinen habitus ja kaikki muu sellainen.
Erikoispiirteitä etsitään myös ruumiinavauksen yhteydessä.
– Siinä saattaa löytyi kuolemansyyn lisäksi viitteitä henkilölle elämän aikana tehdyistä lääketieteellisistä toimenpiteistä, kuten elimien hoidosta tai poistoista tai esimerkiksi sepelvaltimon ohitusleikkauksista.
Aina näytteistä ei ole iloa
Näytteistä ja tuntomerkeistä ei kuitenkaan ole iloa, jos ei ole mitään, mihin niitä voisi verrata. Ja kaiken lisäksi menetelmillä on omat rajoitteensa.
– Jos henkilö on ehtinyt maatua pitkälle, eikä esimerkiksi vaatteita enää ole – tai jäljellä on vain luut – on mahdollista, ettei henkilöstä saada taltioitua DNA:ta, Ihaksinen sanoo.
Joskus mysteerivainajan henkilöllisyys saadaankin ratkaistua muin keinoin.
– Jos vainaja on kellunut rantaan mereltä tai joutunut veteen ohimenevästä laivasta, henkilöllisyyden selvittäminen voi riippua siitä, osataanko kysyä oikeasta maasta, että onko henkilöstä tehty katoamisilmoitusta, Ihaksinen sanoo.
Ruumiita voidaan pakastaa
Tarvittaessa tapauksia pidetään poliisissa avoimina jopa vuosikymmeniä. Tutkinta lopetetaan vasta, kun vainajan henkilöllisyys on saatu selville.
Myös vainajia säilytetään tarpeen vaatiessa pitkään – vaikka sitten pakastimessa.
– Jos tapauksen ratkeamisessa alkaa kestää pitkään, vainaja voidaan pakastaa. Ja niin olemme myös joskus tehneet kun on oikein pitkäksi mennyt, THL:n Virtanen kertoo.
