Nämä lapset tarvitsevat ensisijaisesti jotain aivan muuta kuin lastensuojelun sijoitusta. Hyvinvointialueet eri puolilta Suomea kertovat MTV Uutisille, kuinka monin tavoin lastensuojeluun joutuu lapsia, jotka eivät sinne kuulu.
Seitsemän hyvinvointialuetta kartoitti oman tilanteensa viime vuoden osalta ja selvisi, että kyseisillä alueilla yli 300 lasta sijoitettiin oman kodin ulkopuolelle palvelujärjestelmän puutteiden vuoksi. Se tuli maksamaan yhteiskunnalle noin 35 miljoonaa euroa.
Laitokset ovat yleisimpiä sijoituspaikkoja. Lisäksi lapsia sijoitetaan ammatillisiin perhekoteihin.
Tämä tapahtuu siis Suomessa, jossa lain mukaan lapsia ei voi sijoittaa perheen ulkopuolelle puuttuvien terveyspalvelujen vuoksi.
"Monesti näiden lasten kohtalona on joutua sijaishuollon markkinoiden paikanvaihtokaruselliin."
Terveydenhuoltolaki on tässä suhteessa selvä. Jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, lapselle ja hänen perheelleen on järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon palvelut.
Moni lapsi tilanteen uhri
Silti moni lapsi putoaa lastensuojeluun terveydenhuollon puutteiden vuoksi.
MTV Uutiset kertoi aiemmin, että kyse saattaa olla vuositasolla peräti sadan miljoonan euron häiriökysynnästä.
– Kaikkien kamalinta häiriökysynnässä on lasten ohjaaminen vääriin palveluihin. Lapset ja vanhemmat jäävät ilman tarvitsemaansa oikeanlaista tukea ja palvelua. Perhe-elämän suojaan, joka on perustuslaissa kaikille taattu perusoikeus, on puututtu turhaan, toteaa lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen Hyvinvointialueyhtiö Hyvilistä.
– Monesti näiden lasten kohtalona on joutua sijaishuollon markkinoiden paikanvaihtokaruselliin. Se on huono vaihtoehto kenelle tahansa lapselle.
Myös euroja kuluu. Laitoksiin sijoittamisen 10 vuoden kustannukset liikkuvat noin 1,5 miljoonassa eurossa per lapsi, laskee Puustinen-Korhonen.
"Laitoksiin sijoittamisen 10 vuoden kustannukset liikkuvat noin 1,5 miljoonassa eurossa per lapsi."
MTV Uutiset koosti alle hyvinvointialueiden asiantuntijoiden kertomia käytännön esimerkkejä, miten lapsi ajautuu lastensuojeluun ja sijaishuoltoon. Asiantuntijoiden kertomukset on tekstissä kursivoitu.
Itsetuhoisuus
Keskeinen haaste on nuorten vakava itsetuhoisuus, johon ei lastensuojelun asiantuntijoiden mukaan ole riittävää, oikea-aikaista ja monimuotoista avohoitovalikoimaa.
Nuoren itsetuhoinen mielenterveyshäiriö muotoutuu lastensuojelulliseksi, koska se aiheuttaa hoitamattomana haasteita perheen vuorovaikutussuhteissa, huoltajien uupumista sekä nuoren koulunkäynnin ja ystävyyssuhteiden ongelmia. Usein lastensuojelun tehtäväksi tulee pitää lapsi hengissä laitoksessa, sosiaalihuollon osaamisella ja heiveröisellä erikoissairaanhoidon tuella.
Käytännössä erikoissairaanhoidosta puuttuvat liki puuttuvat esimerkiksi intensiiviset avohoitojaksot, päiväsairaalat, intervalliosastojaksot, jalkautuva hoitotyö ja perheen tukikäynnit. Lisäksi kuntouttava psykiatrinen osastohoito on viimeisen 10–15 vuoden aikana vähennetty minimiin.
Psykiatrian puolella on lisääntynyt käytöshäiriödiagnoosin asettaminen. Siten psykiatria pahimmillaan ulkoistaa itsensä nuoren kuntoutuksesta ja hoidosta ja sälyttää vastuun lastensuojelulle. Pahimmillaan lastensuojelulle todetaan psykiatrian puolelta, että lapsi tarvitsee vakaat olosuhteet ennen kuin voidaan hoitaa, vaikka lastensuojelun näkökulmasta lapsen sijoitukselle ei ole perusteita. Lapsen hoidon tulisi olla ensisijaista sijoitukseen nähden.
Kun sitten nuoret eivät pääse osastohoitoon, heidät sijoitetaan psyykkisen huonovointisuuden vuoksi lastensuojelulaitokseen.
Väkivallalla oireilevat nuoret tarvitsevat ensisijaisesti muuta kuin lastensuojelun sijoitusta. Itsetuhoisuuden hoito ei vastaa tarvetta.
Itsetuhoisia ja itseään vahingoittamaan pyrkiviä nuoria hoidetaan lastensuojeluyksiköissä, kun nuorisopsykiatrian osastopaikkoja ei ole riittävästi tai arvioidaan, että epävakaat nuoret voidaan hoitaa avohoidossa.
Jos nuoret eivät suostu ottamaan vastaan psykiatrista hoitoa, eivätkä ole motivoituneita avohoitoon, ohjataan heidät lastensuojelun asiakkuuteen ja tukitoimien piiriin.
Lisäksi viikonlopuiksi vaaditaan kotilomapaikkaa lastensuojelulaitoksesta, kun lasten tai nuorisopsykiatrian osasto tyhjennetään viikonlopuksi, eikä psykiatrian arvion mukaan lapsi voi palata kotiin.
Mielenterveyspalveluissa rajataan hoitoa sen vuoksi, että lapsen tilanne arvioidaan epävakaaksi – esimerkiksi nuoren arkirytmi on sekaisin – tai vaaditaan sijoitusta ennen kuin hoitoa voidaan aloittaa, näin erityisesti lastenpsykiatriassa.
Osastolle, laitokseen ja takaisin
Lopulta moni lapsi kulkee erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun väliä.
Nämä nuoret kulkevat usein osaston ja sijaishuoltopaikan väliä. Psykiatrisen hoidon saamisen kriteerit näyttäytyvät korkeina. Erityisesti pakottavan hoidon kriteerit ovat korkeat, ja aika on todella lyhyt.
Lapsen hoito päättyy psykiatrian osastolla, mutta lasta ei pidetä kotiutumiskuntoisena. Lapsi sijoitetaan lastensuojelulaitokseen psykiatrisen osastohoidon sijaan. Osa palaa toistuvasti osastohoitojaksoille ja taas laitokseen.
Kun palvelut koetaan riittämättömänä tai niitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla, lapsi ajautuu sijaishuoltoon.
Syömishäiriön hoito ei toteudu kotona vanhempien taholta ja lapsi sijoitetaan lastensuojelulaitokseen ruokarytmin toteutumiseksi.
Lapset eivät saa oikea-aikaisesti heidän tarpeitaan vastaavaa hoitoa tai palveluita. Lapsen pitkittyneillä mielenterveyshaasteilla on suora vaikutus koko perheen arjessa selviytymiseen.
Lähetä vinkki!
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.
Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.
Pula jalkautuvista palveluista
Asiantuntijoiden mukaan hyvinvointialueiden pitäisi panostaa kotiin vietäviin palveluihin, jotta ongelmat eivät pääse kehittymään liian suuriksi.
Psykiatriset, jalkautuvat palvelut puuttuvat. Vastuu palvelujen järjestämisestä ja kustannukset jäävät lastensuojeluun.
Lasten ja erityisesti nuorten psykiatrisen hoidon tarpeeseen ei voida vastata jalkautumalla kotiin tai nuorten elämänpiiriin. Hoito tapahtuu poliklinikalla, jonne nuoret eivät mene.
Kotona on huonovointinen, "hoitohaluton" nuori ja perheelle liian pitkät tai kalliit välimatkat avohoidossa. Nämä tapaukset päättyvät sijoitukseen.
Kodin ulkopuolisen sijoituksen tarvetta voivat lisätä tilanteet, joissa lapsi ei saa mielenterveyspalveluita tai joutuu jonottamaan hoidon tarpeen arviointia tai kehitysvammapalveluiden tutkimuksia kohtuuttoman kauan.
Sijoitukset pitkittyvät
Lastensuojelusta kerrotaan lisäksi, että palvelujen puute pitkittää myös sijoituksen kestoa ja pääsyä takaisin kotiin.
Sijaishuollossa olevat lapset eivät aina pääse tutkimuksiin heidän tarpeensa mukaisesti ja lain edellyttämällä tavalla. Tämä vaikuttaa lasten kuntoutumisprosessiin ja kotiutumisprosesseihin. Lasten tilanteet voivat muuttua siten, että tarvitaan mahdollisesti vaativampaa tai erityistason sijaishuoltoa.
Yläkouluikäisillä ei ole tehty psykiatrisia tutkimuksia, ja tieto vaikuttaa jatko-opintoihin.
Psykiatrinen hoito toteutuu useamman lapsen ja nuoren kohdalla pääasiassa lääkehoitona ja sen seurantana.
Vaikeimpien käytösoireisten lasten ja nuorten hoito ja kuntoutus jäävät osittain lastensuojelun vastuulle.
Perheet uupuvat
Palvelujen puute vaikuttaa vanhempien jaksamiseen, mikä lisää painetta sijoituksiin.
Vammaispalvelut eivät ole selvittäneet palvelutarvetta tai järjestä palveluita, mikä aiheuttaa vanhempien väsymisen ja lapsen tai nuoren ohjautumisen lastensuojeluun.
Vammaispalveluista ei järjestetä asumispalveluita alaikäisille kehitysvammaisille lapsille, jolloin kehitysvammaisia lapsia joudutaan sijoittamaan. Vammaisten lasten perheille ei järjestetä tukitoimia kotiin vammaispalveluista.
Erityisesti kehitysvammaisten lasten osalta vammaispalveluiden ja lastensuojelun järjestämisvastuusta on epäselvyyttä laitoshoidon osalta.
Kehitysvammahuollossa on pula alaikäisten, vakavasti kehitysvammaisten tilapäishoidon ja vaativien asumispalveluiden paikoista. Tämä on vaikeuttanut lasten oikea-aikaista pääsyä tuen piiriin ja johtanut lastensuojelun tarpeeseen.
Joudutaan huostaanottamaan lapsia, joita vanhemmat eivät jaksa hoitaa vammaisuuden takia, mutta vanhemmuudessa ei sinänsä ole lapsen suojelun tarpeeseen vaikuttavia toimintakyvyn puutteita.
Lapsen diagnoosit täsmentyvät lapsen kasvaessa, usein autismin suuntaan. Vammaispalveluja on vaikea saada yhteistyöhön näiden lasten asiassa. He näkevät että lapsen asia kuuluu lastensuojeluun, kun vanhempi ei jaksa hoitaa.
Mikäli lapsi tai nuori tarvitsee vammaisuutensa perusteella asumispalvelua, palvelua ei ole vammaispalveluista saatavissa ja tilanne kriisiytyy, ratkaistaan asia lastensuojelun sijoituksella.
Käytännössä on useita tilanteita, joissa lapsi on jouduttu ottamaan huostaan lapsen tarvitsemien välttämättömien palveluiden järjestämiseksi. Näitä palveluita ovat mielenterveyspalvelut, päihdepalvelut ja vammaispalvelut.
Lastensuojelun sijaishuollossa on hyvin näkyvissä, että sijoituksen aikana tulee esille, ettei lapsi tai perhe ole saanut riittäviä tai tarkoituksenmukaisia palveluita ennen sijoituksen alkamista. Usein vanhemmat uupuvat ja lopulta tilanteet johtavat sijoitukseen.
Shutterstock
Nepsy-lapset
Vammaispalveluiden riittävyyden lisäksi kentällä näkyy myös puutteet neuropsykiatrisesti oireilevien lasten kuntoutuksessa.
Neuropsykiatrisesti epätyypillisiä lapsia sijoitetaan merkittäviä määriä kodin ulkopuolelle vanhempien uupuessa hoivavastuussa tai he ovat tilanteessa keinottomia. Heille ei ole saatavilla riittävää neuropsykiatrista hoitoa ja tukea kotiin.
Neuropsykiatrisiin ja autismin kirjon ongelmiin liittyy usein kotiin jumiutuminen, joka johtaa koulunkäynnin loppumiseen. Nämä nuoret ja perheet tarvitsisivat erityistä ja intensiivistä tukea jo varhaisessa vaiheessa niin mielenterveyspalveluista, perusopetuksesta kuin varhaisemmista lapsiperheiden sosiaalipalveluista.
Sijaishuollossa osalla lapsista on diagnoosivajeita. Niin kauan kuin kuntoutus vaatii diagnooseja, voi lapsi tai nuori pahimmillaan jäädä ilman tarkoituksenmukaista kuntoutumista, jos nuori esimerkiksi kieltäytyy terveydenhuollon palveluista.
Päihdekuntoutuksen tarve
Vaikka päihteet ovat kentän keskeinen ongelma, nuorten päihdepalveluihin ei olla panostettu tarpeeksi, sanovat asiantuntijat.
Nuorten päihdehoito ei toteudu avohoitona, eikä katkaisua tai laitoshoitoa ole. Heidät sijoitetaan lastensuojelulaitoksiin, jotka eivät pysty vastaamaan hoidon tarpeeseen, vaan usein päihteidenkäyttö jatkuu.
Päihteillä oireilevien lasten ja nuorten oireilun juurisyy jää usein selvittämättä, ja riittäviä ja tarkoituksenmukaisia palveluita ei saada.
