Helsinki Pride -viikko käynnistyi tänään. Koronan vuoksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtuma järjestetään ilman suurta kulkuetta.
Tapahtumassa on silti tarjolla monia tapahtumia keskustelutuokioista erilaisiin juhlallisuuksiin. Tapahtuman suojelijana toimii pääministeri Sanna Marin.
Yksi Helsinki Prideen osallistuva on Risto Hartikainen, joka on ollut Setan vapaaehtoistoiminnassa jo kymmenkunta vuotta. Miehellä on vankka mielipide tapahtumasta.
– Se on vapautta ja ylpeyttä. Se on kaikkea sitä, mitä elämä tarvitsee.
Pitkälle 1990-luvulle saakka seksuaalisuutensa salannut Hartikainen arvioi, että nykyisin vähemmistöjen elämä on huomattavasti helpompaa kuin ennen.
– Olen syntynyt 1950, ja silloin homoseksuaaliset teot olivat rikollisia. Kun pääsin täysi-ikäiseksi, niin silloin olin vain sairausluokituksessa.
– Opin elämään kaksoiselämää täysin.
Lue myös: Sateenkaariperheessä kasvanut Sanna Marin hehkuttaa suojelemaansa Helsinki Pride -viikkoa: "Nyt on entistä tärkeämpää vaalia ihmisoikeuksia"
Salailussa kadottaa jotain itsestään
Hartikaisen mukaan kaksoielämän eläminen on äärettömän rankkaa, sillä siinä menettää jotain itsestään.
– Koko ajan pitää miettiä, mitä toiset ajattelevat. En usko, että suurimman osan ihmisistä tarvitsee miettiä, mitä toiset ajattelevat. Itse on kasvanut siihen.
– Siitä on muodostunut määräntynlainen häpeä, josta ulos pääseminen on äärettömän vaikeaa.
Lue myös: Seniorihomo Risto, 68, pahoinpideltiin nuorena aidanseipäällä – nykyisellään olot "varmasti satamiljoonaa kertaa paremmat"
Kehitystä on tapahtunut
Ihmisten suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on Hartikaisen mielestä kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan. Ainakin jossain määrin.
– Pääkaupunkiseudulla se on sata kertaa parempaa, kuin tuolla maalla. Siellä ei oikein tiedetä, miten suhtautua.
Hartikainen muistuttaa, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla on tunteet siinä missä heteroillakin.
– Elämme samanlaista elämää, ja meilllä on samat vaikeudet.
Sateenkaariseniorit ovat olennainen osa Setan toimintaa. Hartikainen muistuttaa, että ikääntyvällä seksuaalivähemmistöllä on omat haasteensa
– Me olemme olemassa, me emme muutu näkymättömiksi ja meillä on omat tarpeemmme. Myös meidän elämäkokemuksiamme täytyy kunnioittaa.