Neljä ja puoli vuotta sitten Sari Palmusen poika teki itsemurhan. Lapsen menetyksen aiheuttama shokki oli viedä myös kolmen lapsen äidin mukanaan.
Sari Palmunen, 48, odotti Turussa poikaansa Mikkoa tiistaina aikaisin aamulla kotiin. Elettiin toukokuuta 2014 ja omillaan asuvan Mikon oli tarkoitus tulla äitinsä luokse pesemään pyykkiä. Palmunen oli keittänyt pojalleen kahvit ja laittanut aamupalaa valmiiksi.
– Tarkoitus oli keskustella Mikon kanssa, millaiset 20-vuotissynttärit hän haluaisi ja kuinka perhe viettäisi yhdessä äitienpäivää.
Kun Mikkoa ei alkanut kuulua, äiti uskoi poikansa nukkuneen pommiin. Mikon piti saapua isältään lainaamalla autolla, joten Palmunen otti yhteyttä entiseen mieheensä.
– Hänen isänsä on ammatiltaan ensihoitaja. Hän oli menossa katsomaan Mikkoa töidensä lomassa, kun ehtii, sillä hänellä oli avaimet Mikon kotiin.
Isä ei koskaan ehtinyt Mikon asunnolle, vaan poliisit soittivat ja kertoivat pojan kuolleen. Isä välitti tiedon Palmuselle.
– Hän soitti ja sanoi, että Mikko on kuollut. En voinut uskoa kuulemaani. Kävelin puhelin kädessäni ympäri taloa ja huusin, että se ei voi olla mahdollista.
Mikon viimeisestä joulusta jäi äidille rakkaat muistot. Kuva vuodelta 2013. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
”Ymmärrätkö, että olet kuolemassa itsekin”
Oman lapsen kuolema on kokemus, jota ei voi kuvitella edes pahimmissa mielikuvissaan, Palmunen sanoo. Hän yllättyi, miten voimakkaasti keho reagoi shokkiin.
Pian suru-uutisen kuultuaan Palmunen sai voimakkaan infektion munuaisiinsa.
– Olin kymmenen päivää sairaalassa. Lääkäri kysyi minulta, että ymmärrätkö, että olet kuolemassa itsekin. Minä sanoin, että en todellakaan ymmärrä tässä tilanteessa yhtään mitään, vaikka lähihoitajana tiesin, miten vakava tilanne oli.
– Minulla oli ollut jo lämpöä ennen tapahtunutta, mutta hirvittävä traumasta koitunut stressi laukaisi valtavan infektion munuaisiin ja muualle kehoon.
