Vaasalainen Marja-Leena Hautamäki menetti ainoan lapsensa henkirikoksen uhrina seitsemän vuotta sitten. Kuolema oli sokki ja kova järkytys, mutta hän selvisi elintärkeän vertaistuen avulla. Hän toivoo, ettei kukaan henkirikoksen uhrin omainen jäisi yksin.
Markus kuoli Vaasassa 27. huhtikuuta 2013. Edellisenä päivänä 34-vuotias mies oli käynyt itselleen erityisen läheisen isoäitinsä luona, ja kaikki oli ollut normaalisti.
Tuolloin Satakunnassa asuneen äitinsä kanssa Markus puhui puhelimessa pari viikkoa ennen tapahtunutta.
Äiti oli pelännyt jotakin pahaa tapahtuvan. Hän pelkäsi siitä asti, kun kuuli äidiltään, että Markus oli kertonut tälle kovista, jopa väkivaltaisiksi yltyneistä riidoista avovaimonsa kanssa.
– Se suhde oli takkuamista. Poikani kertoi mummolleen, että nainen oli väkivaltainen, kun heille tuli riitaa.
Äiti olisi halunnut, että poika eroaa naisesta. Suhde ei tiennyt hyvää ja tuntui tuhoavan kumpaakin.
Äiti oli valitettavasti oikeassa.
Äiti toivoi eroa
Markus oli seurustellut ja asunut yhdessä itseään muutaman vuoden vanhemman naisen kanssa useamman vuoden.
Parisuhde oli repivä. Alkoholia kului liikaa, mutta Markus huolehti normaalin elämän asioista.
– Poikani eli normaalia elämää, vaikkakin se oli vähän rikkonaista sen naisen kanssa. He ottivat jonkun verran alkoholia ja riitojakin oli käsittääkseni aika paljon, Hautamäki kertoo.
Lue myös: Itse tehty ase vei Henrin, 24, hengen – murtunut äiti: "En tunne sääliä epäiltyä kohtaan, hän on vienyt minulta pojan"
Suhde ehti päättyä jonkin aikaa ennen henkirikosta. Viimeisessä puhelussa äitinsä kanssa Markus kertoi eronneensa naisesta jo pari kuukautta aiemmin. Äiti oli siitä hyvillään.
Markus sanoi muuttaneensa pois yhteisestä asunnosta ja asuvansa kaverillaan, kunnes saisi oman asunnon. Hänen tavaroitaan ja omaisuuttaan oli kylläkin jäänyt vielä yhteiseen asuntoon.
– Olin jo aikaisemmin pyydellyt ja maanitellut Markusta eroamaan naisesta. Sanoin hänelle suoraan, että suhde oli tuhoon tuomittu. Markus halusi kuitenkin uskoa naisesta hyvää.
Syy ei selvinnyt
Perjantai-iltana huhtikuun 26. päivä 2013 Markus meni ex-avopuolisonsa asunnolle, jossa pariskunta ennen asui yhdessä. Naisen seurana oli mies, joka oli heidän yhteinen kaveri. Mies ja nainen olivat juopotelleet.
Tarkkaan ei tiedetä, mitä asunnolla tapahtui, mutta seuraavana päivänä Markus menetti henkensä. Ex-avovaimo ja kaverimies puukottivat hänet kuoliaaksi.
– Syytä en tiedä vieläkään, olisiko ollut joku mustasukkaisuus. Oikeudessa kumpikaan ei puhunut mitään. Kuulustelupöytäkirjoista olen lukenut naisen kertoneen, että minun poikani oli ollut hänelle ilkeä. Itselleni syy ei kuitenkaan valjennut koskaan, Hautamäki sanoo.
Lue myös: Noin joka kuudes henkirikoksen uhri Suomessa on parisuhdekumppanin surmaama nainen
Tuomio lieveni hovissa
Juttu eteni käräjäoikeuteen vielä saman vuoden syksynä, mutta Hautamäki ei kyennyt menemään paikalle. Se olisi ollut aivan liian raskasta.
Naista syytettiin murhasta ja miestä taposta. Syyttäjä katsoi, että nainen oli suunnitellut tekoaan.
Näistä heidät myös tuomittiin, nainen murhasta elinkautiseen ja mies taposta 8,5 vuodeksi vankeuteen. Nainen valitti hovioikeuteen.
Sinne äitikin meni paikalle.
Hovioikeus muutti myös naisen tuomion tapoksi ja langetti tälle 9 vuotta vankeutta.
– Hovioikeus katsoi, että teko ei ollut niin raaka. Käräjäoikeuden mukaan rikos oli kuitenkin suunnitelmallinen. Minulle se oli kova pettymys, kun tuomio lieveni, Hautamäki sanoo.
Lue myös: Korona-aika näkyy nyt väkivaltana kodeissa – syyskuu on ollut erityisen synkkä: Tästä on kyse
Aikoivat hävittää ruumiin
Oikeudessa äidille selvisi, että nainen oli lyönyt aiemminkin Markusta hedelmäveitsellä selkään ja kerran päähän niin, että siihen jouduttiin laittamaan tikkejä.
– Tämä kaikki tuli minulle yllätyksenä vasta Markuksen kuoleman jälkeen.
Hovioikeuden istunnossa kävi myös ilmi, että tekijät olivat aikoneet hävittää Markuksen ruumiin.
– Nainen oli soittanut oman poikansa käymään luonaan. Nuori poika oli tullut tyttöystävänsä kanssa ja naisen ajatus oli ollut, että ruumis kuljetetaan pojan autolla pois asunnosta. Poika ei siihen kuitenkaan suostunut, vaan hän soitti poliisit paikalle.
Lue myös: Kimmo-poika kuoli traagisesti pakkasyönä, kun kaveri potki hänet hengiltä – perheen harteille jäivät viha, suru ja laskut: "Näinkö halpa on ihmisen hinta"
Äidille ei ilmoitettu
Hautamäki sai Markuksen ollessaan vasta 18-vuotias. Hän erosi pian lapsen syntymän jälkeen tämän isästä ja jäi yksin hoitamaan poikaa. Hän muutti takaisin vanhempiensa luo ja hänen oma äitinsä oli suurena apuna lapsenhoidossa.
Markus olikin kuolemaansa saakka erityisen läheinen juuri isoäitinsä kanssa.
– Mummo oli Markukselle kaikki kaikessa. Heillä oli vielä läheisempi suhde kuin minulla poikani kanssa. Mummolleen Markus kertoi kaikesta ja uskoutui vaikeistakin asioista, äiti kertoo.
Lue myös: "Juomatapamme ovat rajuja" – Suomessa surmataan ihmisiä enemmän kuin missään muussa Pohjoismaassa: Kolmessa neljästä tapauksesta tekijä on päihtynyt
Lapsensa kuolemastakin Hautamäki kuuli omalta äidiltään. Poliisit olivat menneet kuolemaa seuraavana päivänä isovanhempien luo Vaasassa kertomaan suru-uutiset. Isoäiti ilmoitti Hautamäelle asiasta puhelimitse.
– Ihmettelen edelleen, miten oman paikkakuntani poliisit eivät tulleet luokseni. Ainoa ilmoitus tuli äidiltäni. Kukaan ei koskaan ottanut minuun yhteyttä, eikä tarjonnut apua, Hautamäki sanoo.
Isoäiti sen sijaan koki poliisien käynnin myönteisenä kokemuksena, koska näillä oli aikaa istua ja jutella, eivätkä he jättäneet isovanhempia yksin traagisen uutisen kanssa.
– Edelleen pidän isona virheenä sitä, että minulle ei kukaan tarjonnut apua. Löysin itse jonkun ajan päästä Huoman, eli Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n. Se on ollut valtava apu, Hautamäki kiittelee.
Mummo meni asunnolle
Markuksen kuoleman jälkeen isoäiti meni surma-asunnolle hakemaan tämän tavaroita sieltä pois.
– Äitini kertoi, että se oli hirveä ja ahdistava kokemus. Äitini ei halunnut tuoda sieltä mitään muuta pois kuin pesukoneen, jonka hän lahjoitti eteenpäin. Hän sanoi, ettei pysty katsomaan Markuksen tavaroita tai astioita omassa kodissaan.
Hautamäelle on yhä epäselvää, mihin suurin osa Markuksen tavaroista oli jo ehditty hävittää. Esimerkiksi kaikki pojan vaatteet jäivät kadoksiin, samoin kuin henkilökohtaiset paperit.
Lue myös: 4-vuotias Nooa kuoli auto-onnettomuudessa – tällaista on suru lapsensa menettäneen isän silmin: “Aluksi uskottelin itselleni, että hän on vain kylässä mummulassa”
Totaalinen pysähdys
Hautamäki kuvailee poikansa kuolemaa totaalisena pysähdyksenä.
– Oli elämä ennen ja elämä sen jälkeen. Se muutti kaiken. Elämä pysähtyi kuin seinään.
Kun pojan kuolemasta oli kulunut puolitoista vuotta, Hautamäki osallistui ensimmäiseen Huoman vertaistukiviikonloppuun.
– Huoma on ollut lottovoittoni toipumisessa. Löysin sieltä vertaiset ja tuen, ja se on kantanut minua eteenpäin.
Hautamäki antaa kiitosta myös entiselle työpaikalleen, koska hän sai työkavereilta valtavasti keskusteluapua heti tapahtuneen jälkeen.
– En jäänyt sairauslomalle, koska olin juuri mennyt uuteen työpaikkaan. Jonkun ajan kuluttua Markuksen kuolemasta minulle tuli kuitenkin romahdus. Olin sitä ennen ollut töissä pitkiä päiviä ja tehnyt viikonloputkin vapaaehtoistyötä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Auttaa muita samassa tilanteessa olevia
Hautamäki pääsi terveyskeskuslääkärin kautta psykologille, joka oli todellinen ammattilainen. Parin vuoden ajan hän kävi keskustelemassa tämän kanssa menetyksestään.
– Nyt olen toipumisessani voiton puolella. Olen kouluttautunut vertaistukijaksi, olen puhelintukihenkilö ja Huoman hallituksessa. Autan vastaavassa tilanteessa olevia. Se antaa itsellenikin paljon.
Hautamäen mukaan Huomassa pidetään erittäin hyvää huolta uhrien omaisista.
– Vertaistuki on todella olennaista. Toivon aina, että jokainen joka joutuu kokemaan tällaista, löytäisi Huoman. Monella paikkakunnalla on myös vertaisryhmiä, jotka kokoontuvat. Siellä ymmärretään jo puolesta sanasta mistä puhutaan.
Huoman kautta Hautamäki on myös saanut uusia läheisiä ystäviä.
– He ovat äärettömän tärkeitä ihmisiä. Heille voi aina soittaa. Kaikki tukevat toisiaan ja kaikki tunteet sallitaan: on vihaa, katkeruutta, surua, syyllisyyttä. Henkirikoksen uhrin omainen käy koko tunneskaalan läpi, hän tietää.
Lue myös: Terhi menetti äitinsä täysin yllättäen – näin hän pääsi yli pahimmasta katkeruudesta ja surusta: "Ikään kuin joku tulppa olisi auennut
Poika mielessä päivittäin
Äiti miettii yhä poikaansa päivittäin. Hän pohtii, millainen Markuksen elämä olisi nyt, olisivatko asiat järjestyneet.
Nykyään 60-vuotias Hautamäki suree myös sitä, että ainoan pojan kuoleman takia hänestä ei koskaan tule isoäitiä.
– Aluksi se oli hirveä ajatus, että menetin ainokaiseni. Kaiken lisäksi menetin kaikki elämäni miehet peräkanaa. Mieheni kuoli muutama vuosi ennen Markusta ja isäni 2,5 vuotta Markuksen jälkeen.
– En koskaan ajatellut, että joudun hautaamaan oman lapseni. Järjestys oli väärä.
Hautamäen äiti on yhä hengissä. Naiset ovat hyvin läheisiä ja aina tavatessaan he puhuvat Markuksesta ja muistelevat millainen tämä oli.
– Äidilläni oli aluksi todella vaikeaa, mutta nyt hänkin on jo paremmassa kunnossa. Elämä on jatkunut myös hänellä. Äiti on ollut suurin tukipylvääni tässä, Hautamäki kiittää.
Ei lämpimiä ajatuksia tappajista
Hautamäki tietää, että Markuksen tappajat ovat jo pitkän aikaa sitten vapautuneet vankilasta.
– En ajattele heistä kovin hyvää. Kenelläkään ei ole oikeus leikkiä jumalaa ja päättää toisen elinpäivistä. En tunne mitään sympatioita heitä kohtaan.
Hautamäki ei ole kuitenkaan halunnut jäädä vellomaan katkeruuteen ja vihaan, vaan hän on onnistunut vertaistuen avulla luomaan itselleen uudenlaisen elämän.
Muutama vuosi Markuksen kuoleman jälkeen hän muutti takaisin Vaasaan lähelle vanhempiaan ja sisaruksiaan.
– Suru jää osaksi elämää ja kulkee mukana. Tämän kanssa oppii elämään, mutta ei sitä koskaan unohda.