Sari, 35, on harvinaisuus miesvaltaisessa moottoripyöräpoliisien jengissä: ”Usein hämmästellään, miten olen selvinnyt pääsykokeen fyysisestä osuudesta”

– Tykkään haasteista ja haluan rikkoa omia rajojani. Minua kiehtoi se tosiasia, että tällä alalla on niin vähän naisia ja pääsykoetta moottoripyöräpoliisin kurssille pidetään erittäin vaikeana. Sen lisäksi liikennevalvonta on aina ollut lähellä sydäntäni, Hukkanen sanoo.

Lue myös: Poliisina työskentelevien naisten osuus kasvanut selvästi – poliisihallitus haluaa naisia lisää alalle: "Työ ei ole pelkästään maijalla ajoa ja haalarit päällä liikkumista"

Poliisiksi Sari Hukkanen valmistui vuonna 2009. Valmistumisen jälkeen muutama työvuosi vierähti rikostutkinnan puolella, mutta sitten avautui paikka liikennepoliisissa Itä-Suomen poliisilaitoksella. Nyt menossa on viides vuosi liikennepoliisin sektorilla eli entisessä liikkuvassa poliisissa. 

– Olen aiemmalta koulutukseltani lähihoitaja, ja kun olin aikani ollut ambulanssissa ja tehnyt muun muassa poliisien ja pelastusviranomaisten kanssa töitä, aloin pohtia, millaista poliisin työ olisi. Siitä se ajatus lähti, enkä ole päivääkään katunut.

Moottoripyöräpoliisina toista kesää

Moottoripyöräpoliisikoulutukseen Hukkanen hakeutui vuonna 2017 ja pääsi ensimmäisellä yrittämällä sisään. Sitä voidaan pitää kovana saavutuksena, sillä kaikki miehetkään eivät läpäise pääsykokeiden fyysistä osuutta.

– Kokeen fyysisessä osuudessa moottoripyörä nostetaan kyljeltään maasta ylös ja asetetaan siitä keskituelle. Sen jälkeen pyörää on työnnettävä 460 metriä varusteet päällä. Aikaa on kolme minuuttia, kertoo koulutuksista vastaava ylikonstaapeli Kimmo Järvinen Poliisiammattikorkeakoulusta.

Järvisen mukaan tähän mennessä kymmenkunta naista on käynyt kokeessa, heistä kolme on läpäissyt sen. Hyvää fyysistä kuntoa edellytetään myös koulutuksen käytyään työelämässä.

– Kroppa joutuu koville ajossa. Kesällä rasitusta lisäävät helteet sekä 10–15 kiloa painavat varusteet, Järvinen sanoo.

Huolellinen valmistautuminen

Sari Hukkanen valmistautui valintakokeeseen huolellisesti. Liikunta on aina kuulunut iisalmelaislähtöisen, nykyisin Lapinlahdella asuvan Hukkasen elämään, mutta peruskuntoa piti silti nostaa.

Hiihto-, juoksu- ja pyörälenkkien lisäksi Hukkanen kävi kuntosalilla. Ratkaiseva etu sisäänpääseminen kannalta oli se, että Hukkanen oli ajanut moottoripyöräkortin aiemmin ja omisti moottoripyörän, jolla hän harjoitteli muun muassa pyörän työntämistä.

– Ajoin prätkäkortin juuri siksi, että haaveilin moottoripyöräpoliisina toimimisesta. Ennen valintakoetta olin ehtinyt ajaa omalla pyörällä kaksi kesää.

Urheilullisen elämäntavan lisäksi aktiivisena Hukkasen pitävät kaksi alakouluikäistä lasta.

– Vapaapäivät eivät todellakaan mene sohvalla makoillessa, hän sanoo ja nauraa.

Tuhansia kilometrejä alla

Hukkanen kertoo, että moottoripyöräpoliisi kulkee aina yhdessä toisen moottoripyöräpoliisin tai autopartion kanssa. Harvoin ollaan liikkeellä yksin. Ajoa tulee työvuoron aikana yleensä 200-400 kilometriä. Tälle kesälle mittarissa onkin jo useampi tuhat kilometri.

– Moottoripyörän etu on se, että se kiihtyy erittäin nopeasti ja sillä pääsee tarvittaessa kovaa. Pyörällä pääsee myös autoa helpommin kapeisiin ja hankaliin paikkoihin.

Joskus on menty hyvinkin kovaa esimerkiksi liikennevalvontapisteen ohi kaahanneen autoilijan perässä tai hälytystehtävällä, mutta tarkkaa ajovauhtia niistä on Hukkasen mukaan vaikea sanoa.

– Niissä tilanteissa ei voi katsoa ajomittaria, koska sitten lähtee pyörä käsistä. On kuitenkin aina ajettava niin, että tilanne on hallinnassa. Turhia ylilyöntejä ei tehdä. Olemme aina itsemme lisäksi vastuussa muusta liikenteestä.

Ainut nainen moottoripyörätiimissä

Tällä viikolla Hukkanen oli Helsingissä turvaamassa EU-ministerikokoukseen saapuvien vieraiden matkoja muun muassa lentokentältä hotelleihin ja Finlandia-talolle, jossa kaksipäiväinen kokous pidettiin. Moottoripyöräpoliiseista hän oli ainut nainen.

– Poliisin taitojani ei ole koskaan vähätelty siksi, että olen nainen – päinvastoin. Ihmiset tulevat mielellään juttelemaan ja kyselemään työstäni. Usein hämmästellään sitä, miten naisena on selvinnyt pääsykokeen fyysisestä osuudesta. Joskus on saattanut joku päihtynyt soittaa suutaan ja epäillä, pystynkö hoitamaan hommani, mutta kaikista tilanteista on selvitty puhumalla.

– Itse olen kokenut, että kollegat ja kansalaiset kohtelevat tasavertaisesti. Kun olen moottoripyörällä liikkeellä, niin monelle se on ollut mukava yllätys, että kypärän alta paljastuukin nainen.

Moottoripyörillä ajetaan kevät- ja kesäkuukausina, muina vuodenaikoina liikutaan autopartioissa.

– Joka kevät meillä on ennen ajokauden alkamista pakollinen kahden päivän ”ruosteenpoistokurssi”, jossa herätellään ajotaitoja henkiin ja käydään läpi erilaisia ajoharjoitteita. Vasta sen jälkeen saa luvan ottaa pyörän alleen.