Santeri Kiiveri päätti lukioikäisenä Kuusamoon muuttaessaan, että hän löisi kaiken likoon para-alppihiihtäjänä. Se päätös on jo kantanut hedelmää ja toteuttanut nuoren miehen unelman.
Alppihiihto alkoi viedä Kiiveriä mukanaan jo hänen lapsuusvuosinaan sen jälkeen, kun vanhemmat veivät hänet rinteeseen ja nuori hurjapää pääsi myös ulkomaille laskemaan Alppeja myöten.
– Pääsee aika siisteihin paikkoihin, ja tämä on aika erityispiirteinen laji. Se on se, mistä on itse tykännyt, tätä nykyä 22-vuotias laskija kertoo.
Myöhemmin lukioikäisenä Kuusamoon, sanojensa mukaan "pikkukaupunkiin", muuttaessaan Kiiveri löi lukkoon, että hän antaisi para-alppihiihdossa maailman huipulle noustakseen kaikkensa. Eikä Kuusamon lukiossa ja Rukan alppikoulussa opiskellut urheilija ole tavannut jättää kiviä sen eteen kääntämättä.
– Olen tottunut reissaamiseenkin, ja se on ollut oikeastaan ihan kivaa, täysipäiväisesti urheileva Kiiveri sanoo.
Välillä pelottaa
Kiiverillä on olkahermopunoksen syntyvaurio oikeassa kädessä, ja hän laskee käytännössä yhdellä kädellä. Huippu-urheilijan laskeminen on kuitenkin muovautunut tuhansilla toistoilla saumattomaksi – vaikeinta alkuun oli hänen mukaansa pitkiin keppeihin pujotteluun siirryttäessä kepin ottaminen.
– Ei pysty oikealla kädellä sitä työstämään, niin ollaan aika paljon hiottu, että se osuu kohdilleen. Muuten on kuitenkin mennyt aika rutiininomaisesti sekin. Aina on laskenut yhdellä sauvalla ja yhdellä toimivalla kädellä, niin se alkaa olla aika hallussa.
Kiiveri myöntää, että välillä pelottaakin.
– Joudutaan paljon miettimään tiettyjä teknisiä kohtia joissain vauhtilaskuissa ja muissa. Oikealla kädellä ei saada niin hyvää luottoa ja balanssia käännökseen menoon, hän sanoo mutta toteaa, että pelko täytyy sulkea mielestä pois.
