Ei olisi Suomipopin juontaja Janne Saarinen osannut arvata, millaisen käänteen torstain radiolähetys kiepauttaisi. Puhuttuaan unelmistaan ja saatuaan pian puhelun hän kertoi kuuluvansa Suomen kelkkailumaajoukkueeseen ja tähtäävänsä vuoden 2026 olympialaisiin ensimmäisenä suomalaisena kelkkailijana. Viikonloppuna Saarinen oli Latviassa jo kourussa ja sai ensilaskuistaan positiivista palautetta. Ja mies vakuuttaa olevansa projektissaan tosissaan.
Saarinen sattui lueskelemaan torstain Suomipop-lähetyksensä aikana Wikipediasta talviolympialaisista, jotka järjestetään seuraavan kerran helmikuussa 2026 Italian Milanossa ja Cortina d'Ampezzossa. Mieli vaelteli nuoruuden kuvissa olympialaisista, minkä jälkeen Saarinen fiilisteli lähetyksessä ääneen unelmaa edustaa Suomea viiden renkaan kisoissa.
27-vuotias juontaja pohti, että kelkkailussa tähän voisi olla mahdollisuuksia.
– Ei tarvitsisi oikeasti kuin lyödä kypärä päähänsä. Sinne kun joku suomalainen laitettaisiin, niin ihan varmasti tulisi jalometallia paluupostina. Aika varma olen siitä, joten Olympiakomitea, jos nyt olette kuulolla, niin lähettäkää tänne studioon kelkka. Minä lähden hakemaan Italiasta mitalia kolmen vuoden päästä. Ei se niin vaikeaa voi olla, Saarinen sanaili lennokkaasti lähetyksessä.
Tieto Saarisen sanoista tavoitti Suomen kelkkailuliiton puheenjohtajan ja valmentajan Jani Tilviksen. Tilvis kertoi Suomen maajoukkueen olevan Latvian Siguldassa harjoitusleirillä ja tarjosi Saariselle mahdollisuutta hypätä mukaan – huomauttaen että lajin huipputason vaatimukset ovat huomattavasti monien mielikuvia vaikeammat.
– Se voit olla vaikka sinä, joka saa ekan mitalin. Jos tosissaan tähän sitoutuu, on pienet mahikset, että kolmessa vuodessa pääsee olympialaisiin. Pitää kuitenkin treenata hullun lailla, eikä vain kuvitella, että tämä on pulkkamäki, jossa lasketaan alas ja tuodaan mitali, Tilvis sanoi.
"Ei lähdetä peruuttelemaan"
Saarinen innostui, alkoi ripeästi selvitellä lentoja ja matkusti Latviaan jo vuorokauden kuluttua perjantaina sen päivän radiolähetyksensä jälkeen. Lauantaiaamuna mies oli jo kourussa ohjaskelkalla.
– Ei tässä lähdetä peruuttelemaan. Ei se sillä tavalla mene, että jos suuta avataan, ei otettaisi vastuuta. Kai sillä jokin tarkoitus on, Saarinen kertoo reagoinnistaan MTV Urheilulle.
Saarisen "puolivillainen heitto", joita hänen sanojensa mukaan kuka tahansa voisi työpaikalla heittää, johti pidemmälle.
– Livelähetyksessä voi tapahtua mitä tahansa, ja tällä kertaa tapahtuikin. Ei tämä millään tavalla suunniteltua ole, mutta kyllä minä ihan satasella lähden kääntämään tämän kortin.
"Yksi parhaista aloittelijoista"
Toistaiseksi kelkkailu on piipahdellut suomalaisten silmien edessä lähinnä talviolympialaisten aikana tv-lähetyksissä, ja täkäläiset lajin maineteot ovat olleet vaikeasti harrastettavassa lajissa vähäisiä. Yhdysvalloissa syntynyt ja Suomen edustusoikeuden vuonna 2015 saanut Tristan Jeskanen on laskenut ensimmäisenä suomalaisena ohjaskelkkailijana maailmancupin pisteitä.
Saarisen projektin räväkkä alku on nyt tuonut kelkkailua puun takaa esille. Näyttelijän töitäkin tekevä, Syke-sarjasta ja takavuosilta myös Salatuista elämistä tuttu Saarinen julkaisi hetkistään Latvian Siguldassa Instagram-paloja, myös pätkän ensimmäisestä laskustaan, jossa hän rytisytteli kourussa ohjaskelkalla hurjan näköisesti laidasta laitaan (video alla oikeaa nuolta kerran painamalla).
Saariselta jäi tuolloin jarruttelua tekemättä, mutta homma lähti pian sujumaan. Vaikka hänellä oli etukäteen Suomen kelkkailuliiton puheenjohtajan ja valmentajan Jani Tilviksen sanoin mukana "henkselien paukuttelua", Saarinen teki pyydetyt asiat ja kuunteli ohjeita.
– Meni tosi hyvin, jos vertaa kaikkia aloittelijoita. Kyllä Janne oli yksi parhaista aloittelijoista, Tilvis kehuu ja sanoo, että Saarisessa on oikeasti nähtävissä potentiaalia.
Tilvis ynnää myös Saarisen urheilutaustan näkyneen. Aktiivinen kuntosaliharjoittelija on nuorempana harrastanut muun muassa jalkapalloa, futsalia ja hiihtoa.
Kelkkailu, jossa painetaan alas jäistä kourua, on kuitenkin aivan erilaista, hurjaa touhua.
– Onhan se sellaista, että sokkona ja sukkana. Sinne päin lähdetään ja kokeillaan. Jotain on varmaan omassa päässä vinksallaan, kun kolaroinnin jälkeen nousee, ottaa 30 kilon kelkan kantoon ja lähtee kiipeämään takaisin torniin, että minä haluan kokeilla uudestaan, Saarinen kuvailee.
– Mietin ensimmäisen laskun jälkeen, että miten on edes mahdollista, että tulisin näihin tilanteisiin vielä pikkaisen isommalla nopeudella, vielä pidemmällä radalla ja jyrkempään. Mutta kun alkaa muutamassa kurvissa onnistumaan pienillä jutuilla, kyllä tässä hamuaa eteenpäin.
Lillehammerissa jo kisaamaan?
Suomen kelkkailumaajoukkueessa on pyörinyt viidestä kahdeksaan urheilijaa ja vajaan viikon mittaisia leirejä oli Tilviksen mukaan viime vuonna viisi. Ratakelkkailulajeja ovat ohjaskelkkailun ohella rattikelkkailu ja skeleton eli mahakelkkailu, mutta Suomen kelkkailuliitto satsaa juuri ohjaskelkkailuun. Tilviksen mukaan liiton pienillä resursseilla olisi mahdotonta pyörittää kaikkia kolmea lajia.
Näin Saarisenkin projekti jatkuu ohjaskelkkailun parissa. Seuraavalle leirille, joka on helmikuussa taas Latviassa, on hänen mukaansa jo kunnianhimoiset tavoitteet.
– Se leiri kertoo aika pitkälti, mihin on suunta. Kyllä tässä on kuitenkin kisakalenterissa merkitty jo Lillehammeria alustavasti punakynällä. Jos ensi kuun kokeilut menevät hyvin, Suomi-paitaa puetaan ekaa kertaa päälle siellä, Saarinen viittaa maaliskuussa järjestettäviin Nordic Cupin kisoihin.
– Jos puolivahingossa puolin ja toisin palloa heittämällä tuli kaukainen unelma olympialaisista 2026, sitä kohti lähdetään, mutta pitää olla vähän välietappeja. Olkoon tuo ensimmäinen.
"Kerkesin käydä tiskaamassa kainalot ja pallit"
Saarinen tekee haastattelun aikana useaan eri otteeseen selväksi, että hän ei ole pelleilemässä. Omasta pussistaan reissunsa maksanut Saarinen muistuttaa, että laji kysyy sekä aikaa että rahaa harjoitusleirien ja kilpailujen ollessa ulkomailla – ja "kun täydestä kalenterista alkaa löytyä tilaa", se tarkoittaa, että motivaatiota on.
– Lähdin perjantaina suorasta lähetyksestä ja tulin maanantaina just vähän ennen lähetyksen alkua Suomeen. Kerkesin käydä tiskaamassa kainalot ja pallit ja sen jälkeen suoraan takaisin mikin ääreen.
– Kun tultiin laivamatkalla yöllä takaisin Suomeen, käsikirjoittelin maanantain lähetystä ja tankkailin samalla käsikirjoituksia. Se on kaikki aikatauluttamista.
"Olympialaisiin pääsy mahdollista"
Vaikka 27-vuotiaalla Saarisella on urheilullisia pohjia, hän ei ole iältään kelkkailunkaan aloittajaksi mikään juniori. Tavoite olympiapaikasta kolmen vuoden päähän on hurja ja epätodennäköinen, mutta "hullun lailla treenaamisen" vaatimuksesta jo radiolähetyksessä puhunut Tilvis näkee kuitenkin historiallisen päämäärän olevan saavutettavissa.
– Top-20:n ja 40:n välille on suomalaisten oikeasti täysin mahdollista päästä. Siinä se kuitenkin alkaa olla, pidemmälle vaaditaan jo niin paljon kaikkea. En minäkään siihen usko, että top-20:een on mahdollisuutta, mutta toivottavasti olen väärässä, Tilvis perkaa.
Vielä ei ole tiedossa, mitä vuoden 2026 talviolympialaisten paikkaan tarkkaan vaaditaan, mutta edellisillä olympiadeilla olympiarankingissa on pitänyt kuulua 50 parhaan joukkoon, ja tähän on käytännössä vaadittu useampia maailmancupin pistesijoja. Tilvis otaksuu, että systeemi on jälleen samankaltainen.
– Olympiamitali on toki aika kaukainen juttu, mutta olympialaisiin pääsy olisi oikeasti mahdollista ihan kellä tahansa, joka innostuneena alkaisi harjoittelemaan.
Tilvis sanoo, että menestymisen mahdollisuudet paranisivat, jos kelkkailu alkaisi saada Olympiakomitean tukia ja maajoukkueelle pystyttäisiin ostamaan nykyisiä "standardikelkkoja" paremmat kelkat.
– Jos jollain huippumaalla on sekunninkin nopeampi kelkka, aika vaikea sitä on taidoilla saada kiinni. Saati, jos se kelkka on kolme sekuntia nopeampi kuin meidän kelkkamme.
"Uskon ihan täysin, että joku tuosta porukasta sen tekee"
Rimaa, tai oikeammin lähtökorkeutta, on Saarisenkin kanssa tarkoitus nostaa vaiheittain.
– Radalla aloitetaan alempaa ja pikkuhiljaa siirrytään kohti omaa lähtötasannetta. Alempaa monet urheilijat pärjäävät, mutta kun lähdetään korkeammalle, huomataan, pärjääkö oikeasti kelkkailussa. Ei vielä tiedetä, miten Saariselle sitten käy, Tilvis pui.
Saarinen on sen valmis katsomaan "intohimosta ja rakkaudesta urheiluun". Samalla hän haluaa auttaa.
– Olen motivaatiopuheet pitänyt koko maajoukkueelle, ja kyllä tässä yhdessä ollaan ja yritetään nostaa ihan toden teolla toinen toistaan tsemppaamalla. Uskon, että tällainen näkyvyyskin, jota tässä on vahingossa tullut, luo hyvää ryhtiliikettä, ja aina kun sinne hyppää uusi tyyppi porukkaan, kaikki haluavat olla entistä parempia.
– Toki toivon, että itselleni tulee menestystä, mutta jos se en ole minä, joka sinne (olympialaisiin) pääsee, uskon ihan täysin, että joku tuosta porukasta sen tekee.
Saarinen toivoo niin ikään lajille enemmän arvostusta, mikä auttaisi sen pariin mukaan hyppäämisessä.
– Toivottavasti huomataan, että urheilijoilla on paloa, ja saamme jossain kohtaa isoja sponsoreita, Saarinen sanoo ja lisää, että menestyksen mahdollisuudet ovat omiaan kasvamaan mitä nuorempana lajia aloitetaan.