Alankomaissa julkistettiin vanha natsien aarrekartta. Vantaalaismies kertoo selvittäneensä miljoonasaaliin sijainnin.
MTV Uutiset kertoi loppiaisperjantaina vanhasta kartasta, jonka Alankomaiden kansallisarkisto julkisti 75 vuoden salassapidon jälkeen. Kartan uskotaan kertovan natsisotilaiden miljoonien arvoisen ryöstösaaliin sijainnin.
Pian jutun julkaisun jälkeen MTV Uutisiin otti yhteyttä vantaalainen Sami Kuronen, 39, joka kertoo selvittäneensä vuonna 1944 piilotetun aarteen sijainnin.
– Katsoin sen videon. Siinä kartta on näkyvissä vain vähän aikaa, mutta tiesin sen löytyvän netistä, joten etsin sen sieltä, Kuronen kertoo.
Nykyteknologialla sijainnin selvittäminen ei ole kovin vaikeaa. Sen toteaa myös toimittaja, jolle Kuronen selostaa vaihe vaiheelta, kuinka karttaan merkitty aarteen olinpaikka saadaan selville.
Tarvitaan oikeastaan vain vanha aarrekartta, Googlen karttapalvelu, kartanlukutaitoa sekä loogista päättelykykyä.
Tiet lähes identtisiä
Alankomaissa julkaistu kartta näyttää 1940-luvulla käytetyt tiet, joista Kuronen pystyy päättelemään nykytiestön vertaamalla sitä nykyiseen karttaan. Täysin mittakaavassa vanha kartta ei ole, mutta peltokaistaleet ovat pitäneet tiestön hämmästyttävän samankaltaisena nykypäivään asti.
Teitä seuraamalla ja karttoja vertailemalla Kuronen ja toimittaja päätyvät paikkaan, joka kieltämättä vaikuttaa loogiselta.
Kuronen paikallistaa aarteen 100–200 metrin tarkkuudella, mutta ei aivan täydellisesti, koska ei siihen Suomesta käsin pysty.
– Voi tietenkin olla, että paikalliset tietävät paremmin.
Kovin tarkkaan Kuronen ei halua sijaintia paljastettavan julkisuudessa. Jokainen osaava selvittäköön sijainnin itse. Voihan se viedä löytäjän miljoonasaaliin äärelle.
Viesti paikalliselle etsijälle
Uutistoimisto Reutersin välittämällä videolla kaksi alankomaalaista etsinnänharrastajaa kertovat oman näkemyksensä aarteen sijainnista. Joko heillä on tietoa, jota Kurosella ei ole, tai sitten etsijät kertovat juttua varten videolla tahallaan väärän paikan.
Nyt Kuronen odottaa vastausta videolla esiintyneeltä Jan Henzeniltä, johon hän myös otti yhteyttä jutun julkaisun jälkeen. Kuronen on myös julkaissut MTV Uutisten jutun haasteeksi suomalaisharrastajille Aarremaanalla-sivuston Facebook-ryhmään.
Kuronen painottaa, että hänellä ei ole tietoa siitä, millä tolalla kansalaisarkeologia on Alankomaissa tai millainen pääsy sikäläisillä on geologisiin tai topografisiin tietoihin eri ajoilta.
Suomessa tavallinenkin ihminen pääsee helposti tutkimaan karttoja ja maanpinnanmuotoja julkisista lähteistä.
– Suomessa se on hemmetin helppoa. Täällä tiedetään merten ja järvien rantojen sijainnit eri ajoilta.
Rakennuksen sisällä?
Metallinpaljastimella aarre ei löydy, Kuronen arvelee.
– Niin tyhmiä natsit eivät voineet olla, että olisivat 20 sentin syvyyteen sen kaivaneet.
Aarretta tuskin on haudattu suoraan maahan siitäkään syystä, että rankkasade voisi kastella sen. Natsit ovatkin voineet muurata saaliin rakennuksen yhteyteen.
– Kartoista tulisi tutkia, onko kyseisellä paikalla ollut rakennuksia, joita ei enää ole. Tällöin aarre voisi maata kyseisen talon kohdalla maan povessa edelleen.
Alankomaihin Kuronen ei aarteen perässä lähde. Matka olisi kallis, lupaprosessit kohteen etsimiseen hankalat, eikä aarteen olemassaolosta ole mitään varmuutta.
Harrastus vienyt mukanaan
Kuronen on harrastanut etsintää aktiivisemmin kuutisen vuotta. Samoihin aikoihin harrastuksen suosio on lähtenyt kovaan nousuun Suomessa. Tuloksellista etsintää tekee Kurosen arvion mukaan noin sata suomalaista.
Harrastus vei heti mennessään, ja kuljetusalalla työskentelevän Kurosen vapaa-aika upposi historiankirjojen ja maanmuototietojen ahmimiseen.
– Aloin saada älyttömän hyvän kuvan siitä, millaista täällä on ollut rautakaudella.
Kuronen on ollut mukana useissa etsinnöissä. Löytynyt on muun muassa arviolta 2500–3000 vuotta vanha pronssikautinen keihäänkärki Porvoosta sekä Bysantissa lyödyn hopearahan palanen 900-luvulta Mynämäeltä. Todennäköisesti käsiin on tarttunut myös palanutta ihmisen luuta 1200 vuoden takaa Uudellamaalla sijaitsevasta polttohaudasta.
Haave kotikaupungissa
Muinaismuistolain tarkoittamista irtolöydöistään ja kiinteistä kohteista, kuten haudoista, Kuronen tekee aina ilmoituksen Museoviraston arkeologeille. Museovirasto päättää, ottaako se löydöt kokoelmiinsa vai palauttaako löytäjälle.
– Yleisesti kaikki keskiaikainen, rautakautinen, pronssikautinen ja kivikautinen otetaan aina Museoviraston kokoelmiin.
Haaveena olisi tehdä rautakautinen löytö kotikaupungista Vantaalta. Se tosin on hyvin hankalaa.
– Vantaa on ollut siihen aikaan ihan erämaata samalla, kun Turun suunnalla ja Hämeessä on ollut jo täysi rähinä päällä.