Suuren kiven juurelta löytyi aarre vuosisatojen takaa Espoon Järvenperässä. Miten se oli päätynyt siihen ilman, että kukaan oli sitä huomannut?
Espoolainen kakkosluokkalainen Iita Leino, 8, vietti tammikuun lopussa tuiki tavallista perjantaita. Koulupäivä oli vaihtunut perinteiseen iltapäivän oleskeluun Järvenperän asukaspuistolla.
Kaikki oli tavallista siihen saakka, kunnes pihaleikit saivat ällistyttävän käänteen. Maasta, suuren kiven juurelta, löytyi jotain.
– Mä en yhtään kaivanut sitä. Mä vain löysin sen. Se oli siinä pinnalla, Iita kertaa tapahtumia löytöpaikalla MTV Uutisille.
Suoraan omaan taskuun Iita ei outoa esinettä laittanut. Kaverin kanssa ihmettelyn jälkeen Iita vei sen näytille asukaspuiston henkilökunnalle.
Ja hyvä niin, sillä nopeasti selvisi, että tytön käsissä saattoi olla jotain historiallista.
Yhteys museoihin ja vastaus arvoitukseen
Asukaspuiston henkilökunta tiesi pienen selvittelyn jälkeen, mitä tehdä. Esineen pitäminen itsellään olisi tarkoittanut lain rikkomista, sillä muinaismuistolaki velvoittaa ilmoittamaan vastaavista löydöistä Museovirastolle.
Yhteys otettiin niin Museovirastoon kuin Espoon kaupungin museoon.
Vastaus Espoon kaupungin museolta tuli parissa päivässä. Se kertoi mystisen esineen olemuksen.
Siinä sanottiin: Kyseessä on Keisarinna Katariina II:n lyöttämä raha vuodelta 1795. Kolikossa näkyvät nimikirjaimet IE II viittaavat Venäjän keisarinnaan, joka tunnetaan myös Katariina Suurena.
Kolikkoa ehdittiin jo luulla hopeiseksi, mutta MTV Uutisiin yhteyttä ottanut numismaatikko eli rahatutkija korjasi materiaaliksi kuparin. Timo RättiOulun Numismaattisesta Kerhosta kertoi, että juuri tuon näköistä viiden kopeekan kolikkoa ei koskaan ole lyötettykään hopeisena.
Löytö oli yli sata vuotta vanha eli lain mukaan se kuuluisi valtiolle.
Alkoi jännittäminen. Ottaisiko Museovirasto kolikon kokoelmiinsa? Vai saisiko Iita pitää löytämänsä aarteen?
Viiden kopeekan kolikolla on ikää 230 vuotta. Tätä aarretta kelpaa hypistellä!
Miksi kolikko oli Espoon Järvenperässä?
Otetaan tässä välissä yhteys Museovirastoon. Puhelimeen vastaa amanuenssi Sami Raninen, joka kertoo ottavansa paremman asennon puhelua varten.
Ranisen tehtäviin Museovirastolla kuuluvat muun muassa arkeologiset kokoelmat, metallinetsintälöydöt ja yksityishenkilöiden tekemät maalöydöt. Bingo!
Kaikkia varmasti ihmetyttää, miten kolikko on päätynyt espoolaisen leikkipihan kiven juureen?
Siihen on Ranisen mukaan vaikeaa antaa varmaa vastausta. Tylsähkö vaihtoehto on, että kolikko on tullut löytöpaikalle maansiirron yhteydessä.
Toinen Ranisen antamista mahdollisuuksista on huomattavasti kiehtovampi.
– Jos minun pitäisi lyödä vetoa jonkin vaihtoehdon puolesta, niin saattaisin kuvitella, että tämä on esimerkiksi Suomen sodan aikana kulkeutunut venäläisen sotilaan kukkarossa. Onko hän tavalla tai toisella tiputtanut sen jonnekin reitin varteen tai levähtämispaikalle?
Suomen sota käytiin vuosina 1808–1809 Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan välillä. Sodan seurauksena Suomen alueen hallinta siirtyi Ruotsilta Venäjälle.
– Olisiko jopa mahdollista, että sotilas on tarkoituksella kätkenyt sen sinne siirtolohkareen juurelle jostain, kenties taikauskoisesta syystä. Isot kivethän ovat joskus herättäneet ihmisissä tällaista, että niiden juureen on saatettu ihan uhrata esineet uhrilahjaksi haltioille.
Sattumaltako kolikko löytyi juuri suuren siirtolohkareen juurelta? Sen tietänee vain kolikon aiempi omistaja.Taina Kärhä/Järvenperän asukaspuisto/Espoon kaupunki
Vielä tämä löytö ei Ranisen mukaan kuitenkaan todista, että esineiden hautaaminen isojen lohkareiden juureen olisi yleinen ilmiö.
– Mutta kuka ties aineiston karttuessa sellainen havainto joskus voidaan tehdä, Raninen toteaa.
Vastaus Museovirastolta
Takaisin Espooseen ja parin viikon taakse.
Iitan löydön jännittävimmät hetket olivat käsillä. Kolikko oli edelleen asukaspuiston henkilökunnan hallussa.
Tasan viikko löydön jälkeen jännitys laukesi. Museovirastolta tuli vastaus.
– Sieltä sanottiin, että mä saan pitää sen, kun ei ne sitä tartte sinne, Iita kertoo.
Riemu asukaspuistossa on ollut ylimmillään uutisen jälkeen. Kaikki lapset ovat saaneet pitää kolikkoa hetken käsissään.
Asukaspuistolla avoimen varhaiskasvatuksen opettaja Taina Kärhä intoutui jopa pitämään lapsille opetustuokion alueen historiasta.
Järvenperän alueella on rikas historia muun muassa diakoniatyön uranuurtajan Aurora Karamzinin (1808–1902) kautta. Asukaspuistonkin rakennus oli alun perin Karamzinin 132 vuotta sitten rakennuttama kansakoulu.
– Teimme sellaisen aikajanan, että mitä kaikkea on tapahtunut maailmassa ja tässä paikassa vuosisatojen aikana. Sitten mietimme, että kolikko on vielä aika paljon vanhempi, Kärhä kertoo.
Se asukaspuistolaisia onkin hämmentänyt. 132 vuotta historiaa, tuhansia lapsia – ja nyt kolikkoaarteen löysi Iita vuonna 2025.
– Kyllä täällä pihalla on aika paljon kuoppia kaivettu sen jälkeen, kun Iita tämän löydön teki.
Kolikko pääsee kunniapaikalle
Palataan vielä puheluun Museoviraston kanssa. Miksi se ei halunnut kolikkoa kokoelmiinsa?
Amanuenssi Sami Raninen paljastaa, että kolikko ei koskaan käynytkään hänen työpöydällään. Museovirastolle lähetettiin selkeät valokuvat, joiden perusteella löytö oli mahdollista arvioida.
Maalöydöt on tärkeää kirjata valokuvineen ja muine tietoineen Museoviraston tietojärjestelmään historiankirjoitusta varten.
Ranisen mukaan tällä kertaa kolikon ottamista museokokoelmiin ei tarvinnut juuri harkita.
– Jos tämä raha olisi ollut, sanotaan vaikka 300 vuotta vanhempi tai sitten jokin hyvin harvinainen 1700‑luvun rahatyyppi, niin sitten asia olisi voinut olla toinen, mutta tässä tapauksessa meille riittää tieto siitä, että tällainen raha on löytynyt tietystä paikasta.
Kolikon 230-vuotinen historia jatkuu kehyksissä Iitan perheen olohuoneen hyllyllä, ihan ruokapöydän vieressä. Kunhan äidin tilaamat kehykset saapuvat postissa.
