Sairauksien sepittämisestä syytetty äiti sai lääkäritkin uskomaan poikansa oireisiin – asiakirja valottaa, miksi terveelle lapselle diagnosoitiin epilepsia, syömishäiriö ja reuma

Lasta on vuosina 2013–2015 hoidettu ikään kuin tällä olisi epilepsia, reuma ja syömishäiriö. Poika on ollut muun muassa ruokintaletkussa ja pyörätuolissa sekä joutunut nukutukseen 20 kertaa.

Lisäksi hän on syönyt erilaisia lääkkeitä. Syyttäjän näkemyksen mukaan tämä kaikki on ollut turhaa.

Äiti kiistää rikoksen

Äiti on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen ja kertonut, ettei hänen tarkoituksena ole ollut aiheuttaa pojalle vahinkoa.

Puolustuksessaan äiti on myös vedonnut siihen, että kaikki diagnoosit ja päätökset hoitotoimenpiteistä ovat tulleet lääkäreiltä tai muilta terveydenhoidon ammattilaisilta.

Tapauksen poliisitutkinnassa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolta pyydettiinkin lausuntoa siitä, onko pojan sairaudet diagnosoitu riittävällä tarkkuudella ja asianmukaisesti.

Esitutkintapöytäkirjaan kuuluva lausunto valottaa syitä sille, miten lääkärit päätyivät epäilemään vakavia sairauksia pojalla, joka on muiden aikuisten silmissä vaikuttanut normaalilta ja terveeltä.

Löydökset tukivat kertomuksia aluksi

Lausunnosta käy ilmi, että ennen kuin epäilyt sairauksien sepittämisestä heräsivät, lääkärit tekivät tutkimuksissaan joitain löydöksiä, jotka tukivat äidin kertomuksia sairauksista ja oireista.

Äiti oli muun muassa kertonut poikansa kärsineen poissaolokohtauksista. Ensimmäisessä tutkimuksessa pojan aivosähkökäyrästä löydettiinkin epilepsiamainen muutos. Myöhemmissä tutkimuksissa aivosähkökäyrän yhteys äidin kuvailemiin oireisiin kuitenkin kyseenalaistettiin.

Pojalla on epäilty myös syömishäiriötä. Aluehallintoviraston selitys tälle on se, äidin kertomuksen tukena oli pojan kasvukäyrä, jossa oli merkkejä painon kehityksen hidastumisesta siinä määrin, että asiaan oli puututtava.

Aluehallintovirasto kuitenkin toteaa, ettei voida arvioida, johtuiko hidastuminen lapsen syömättömyydestä vai siitä, ettei hän saanut riittävästi ravintoa.

Lisäksi poikaa on hoidettu reumapotilaana. Aluehallintoviraston mukaan tätä selittää se, että pojan nivelissä oltiin ultraäänitutkimuksissa havaittu nesteilyä, mikä on niveltulehduksen merkki.

Aluehallintoviraston mukaan huomionarvoista on myös se, etteivät kaikki lasten reumatyypit edes välttämättä näy laboratoriokokeissa.

Avi: Ei moitittavaa

Jossain vaiheessa äidin kuvailuihin sairauksista ja oireista ryhdyttiin kuitenkin kiinnittämään huomiota, sillä ne olivat ristiriidassa poikaa hoitaneiden henkilöiden tekemien objektiivisten havaintojen kanssa.

Lopulta pojan hoitoa ajettiin alas ja lääkityksiä lopetettiin. Lastentautien erikoislääkäri teki tutkintapyynnön pojan tapauksesta. 

Aluehallintovirasto päätyikin lausunnossaan toteamaan, että poikaa hoitaneiden toiminnassa ei ole moitittavaa, laiminlyöntejä tai laittomuuksia siitä huolimatta, että pojan sairauksien diagnoosit ovat oleellisilta osin perustuneet äidin kertomaan.

Hoitojen tehostaminen oli aluehallintoviraston mukaan loogista, koska äidin mukaan lapsen oireet olivat pahentuneet hoidoista huolimatta.

Lausunnossa myös todetaan, että lähtökohtaisesti lääkärin on voitava luottaa huoltajan esittämien oireiden totuudenmukaisuuteen, kun hoidettavana on alle kuusivuotias lapsi.