Vilpillistä etua tavoittelevat urheilijat ovat jo vuosikymmeniä turvautuneet huijauskeinoon nimeltään veritankkaus tai veridoping. Elimistön punasolujen määrää kasvattavasta ja kestävyysominaisuuksia merkittävästi parantavasta vilpistä puhuttiin jo 1970-luvulla, mutta vasta nyt keinot huijauksen paljastamiseksi lähestyä riittäviä.
Viimeksi veridoping nousi pinnalle Seefeldissä talvella 2019 järjestetyissä hiihdon MM-kisoissa, joissa poliisiratsiat yhyttivät hiihtäjiä rysän päältä tankkauspuuhissa.
Veridopingilla tarkoitetaan yleisesti joko kielletyn erytropoieitiinin eli epon käyttöä tai verensiirtoa eli veritankkausta. Veritankkauksessa siirretään aiemmin säilöttyä verta takaisin urheilijan kehoon.
Veren punasoluja lisäävällä menetelmällä saa merkittäviä hyötyjä erityisesti kestävyyslajeissa.
Seefeldin MM-kisoissa tankkauksesta kiinni jäänyt itävaltalainen maastohiihtäjä Max Hauke on kertonut Expressenille kohentaneensa veritankkauksella suoritustaan 15 kilometrillä peräti 40 sekunnilla.
Ilman poliisiratsiaa Hauke olisi luultavasti edelleen suuren yleisön silmissä ”puhdas” urheilija.
Suomen urheilun eettisen keskuksen eli Suekin lääketieteellisen asiantuntijan Pekka Rauhalan mukaan huippu-urheilussa nykyään käytössä oleva biologinen passi on hillinnyt veritankkausta. Huijarien kiinni saaminen on silti vaikeaa.
– Tällä hetkellä voidaan pieniä määriä käyttää veridopingia, mutta ei sellaisia niin massiivisia määriä kuin aiemmin. Se olisi äärettömän hienoa, jos meillä olisi testi, jolla tätäkin voitaisiin estää, Rauhala sanoo MTV Urheilulle.