Maijastina Kahlos: Rooman viimeiset päivät (Otava 2016)
Rooman kaltaista tuhoa on veikkailtu milloin Euroopan unionille, milloin Venäjälle, milloin jollekin aatesuunnalle. Maijastina Kahlos kertoo kirjassaan, että Roomaa ja nykyaikaa ei kuitenkaan kannata liikaa verrata toisiinsa. Roomalaiset kun eivät oikein edes ymmärtäneet aikoinaan, että heidän valtioluomuksensa oli kaatunut. Edes historioitsijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, milloin Rooma lopulta tuhoutui. Ja kun puhutaan Roomasta, tarkoitetaanko Länsi-Roomaa vai Bysantiksi myöhemmin kutsuttua Itä-Roomaa, joka tuhoutui ottomaanien hyökkäykseen tuhat vuotta myöhemmin kuin Länsi-Rooma.
Miksi Rooma sitten lopulta tuhoutui tai paremminkin lakkasi olemasta? Vuosisatojen varrella tutkijat ovat löytäneet lukuisia syitä ja yleisesti mielikuva on se, että Rooma tuhoutui rappioon, dekadenssiin.
Kahloksen mukaan merkittävimmät syyt Länsi-Rooman tuhoon olivat kuitenkin verotulojen supistuminen, vähenevien verotulojen epätasainen jakautuminen sekä näistä johtuva rahapula, joka johti armeijan heikkouteen. Prosessi kesti vuosisatoja.
Maahanmuutto vai kansainvaellus?
Usein myös niin sanotut kansainvaellukset on esitetty syynä Rooman tuhoon. Kahloksen mukaan on kuitenkin epäselvää, johtuiko suuri maahanmuutto lähtökohtaisesti jo Rooman heikkoudesta vai johtiko valtaisa muuttoliike valtion heikkenemiseen.
Kahlos kritisoi suomen kielen "kansainvaellus"-sanaa, koska se antaa kuvan selkeästi muodostuneiden ja valmiiden kansojen vaelluksista ikään kuin johtajiensa vanavedessä. Todellisuus oli kuitenkin huomattavasti epämääräisempi. Toisinaan Rooma halusi työvoimaa ja veronmaksajia armeijaan ja maatiloille rajojensa ulkopuolelta, toisinaan taas väkimassoja tuli pyytämättä ja yllättäen.
Seksuaalisuus ymmärrettiin eri tavalla kuin nykyisin
Rooman viimeiset päivät -kirjan parasta antia ovat kuvaukset tavallisten roomalaisten elämästä. Kirjasta löytyy hyviä kuvauksia siitä, minkälaista oli roomalainen perhe-elämä, kuinka kauppaa harjoitettiin ja kuinka vaikkapa seksuaalisuus ilmeni myöhäisantiikin aikaan. Myöhäisantiikilla tarkoitetaan ajanjaksoa vuosisatoina 200 – 600.
Laillisten avioliittojen lisäksi avoliitot olivat yleisiä. Avoliitoissa eli konkubinaatissa (yhdessä makaaminen) elivät eri yhteiskuntaluokista olevat pariskunnat, jotka eivät asemansa vuoksi voineet sopia avioliittoa.
Seksuaalikäyttäytyminen määriteltiin puolestaan roolien eikä sukupuolen mukaisesti. Aktiivinen ja passiivinen sukupuolitettiin maskuliiniseksi ja feminiiniseksi. Ihanteellinen roomalainen mies oli täten "penetroimaton penetroija, alistamaton alistaja". Kahloksen mukaan tämän takia myös moderni kahtiajako homo- ja heteroseksuaalisuuteen oli antiikin ihmisille tuntematon. Homoseksuaalisuutta sinänsä ei paheksuttu kunhan se tapahtui oikealla tavalla; siis vapaasyntyisen roomalaismiehen ei sopinut olla aktissa passiivinen osapuoli. Jos passiivinen osapuoli oli mies, oleellista oli, että hän oli hierarkiassa alempiarvoinen.
Kristinuskon vakiintuminen kesti vuosisatoja
Kirjan yhtenä juonteena on kristinuskon vaikutuksen voimistuminen roomalaisten elämässä. Esimerkiksi kristinuskon vaikutuksesta roomalaisten juhlakäytännöt muuttuivat ja perinteisestä pakanallisesta uudenvuoden juhlasta tuli piispoille ongelma. Ihmiset pitivät uuttavuotta nykytermein maallistuneena juhlana mutta piispojen mielestä tähän pakanallisperinteiseen juhlaan osallistuminen oli epäkristillistä. Kahlos sanoo, että samantyyppistä hämmennystä koetaan nykyisin myös Suomessa, kun pohditaan, onko suvivirsi ymmärrettävä uskonnolliseksi virreksi vai ikiaikaiseksi neutraaliksi kulttuuriperinnöksi.
Kristinuskon vakiintuminen oli satoja vuosia kestävä prosessi. Erilaiset suuntaukset kilpailivat keskenään ja eilispäivän harhaoppisuudesta tuli seuraavana päivänä valtavirtaa. Vuonna 525 keisari Justianus määräsi, että kaikki pakanalliset toimitukset oli lopetettava (Länsi-Rooma oli tosin klassisen näkemyksen mukaan päättynyt vuonna 476).
Vaikka Rooma valtakuntana päättyi, sen perintö elää meissä edelleen. Kahloksen luettelossa Rooman perintöä ovat latina ja siitä kehittyneet romaaniset kielet, katolinen kirkko ja roomalaiset lakikokoelmat, jotka ovat olleet pohjana länsimaisessa oikeusjärjestelmässä.
Kirja on mainio tietopaketti Rooman historiaan ja aikalaisten elämään. Kirjan alkuluvussa kerrotaan myös Rooman hallintojärjestelmästä ja keisareista mutta jos vuosiluvut eivät kiinnosta, kannattaa hypätä suoraan seuraaviin lukuihin.
Pertti Nyberg
Kirjoittaja toimii journalistina MTV Uutisissa