Risto E.J. Penttilän kolumni: Unohdetaan elvytys – varaudutaan hurjaan nousuun

Sata vuotta sitten Suomi siirtyi sisällissodasta sopimiseen. Samaan aikaan maailma siirtyi suursodasta ja pandemiasta kohti kasvua. Mikään ei estä kultaisen kaksikymmentäluvun paluuta. Paitsi väärä politiikka. 

Maailma on täynnä hyviä uutisia. Uutta korona-aaltoa ei ole näkyvissä. Sen sijaan on pieniä pärskähdyksiä, jotka eivät näytä nostavan kuolleisuuslukuja. Kiinan talous on vauhdissa, kokoontumisrajoituksia puretaan kaikkialla Euroopassa.

Yhdysvallat kouristelee poliittisesti, mutta sen teknologiayritykset ovat pitäneet maailman toiminnassa koko kriisin ajan. Yritykset Suomessa ja länsimaissa vannovat kestävän kehityksen nimeen. Työn tuottavuus kasvaa. Turha matkustus jää. Luonto kiittää. 

Nämä hyvät uutiset jäävät huonojen uutisten varjoon. Rotusorto, köyhyys, konkurssit ja uudet koronatapaukset saavat huomion sekä meillä että muualla. Kysymys kuuluu: Kumpi kierre voimistuu? Kumpi heikkenee? Myönteinen vai kielteinen? Kuljemmeko kohti kulttuurin ja kaupan, taiteiden ja tieteiden, oppisen ja yrittämisen uutta kulta-aikaa? Vai onko edessä dystopia? 

Valtion mahtikäskyt eivät auta

Suomi ei voi muuttaa maailman talouden tai politiikan suuntaa. Sen sijaan voimme varmistaa, että meidän oma kehityksemme on mahdollisimman suotuisa. Valitettavasti asenteemme on tällä hetkellä täysin väärä.

Valmistumme pitkään vaikeaan aikaan, kun meidän pitäisi valmistautua ennen näkemättömään nousuun. Suomalaisen talouspoliittisen keskustelun keskiössä on yksi sana: elvytys.

Keskustelemme siitä, onko hallituksen stimuluspaketti liian suuri vai liian pieni. Onko se suunnattu oikein vai väärin. Pitäisikö lisätä menoja vai alentaa veroja.

Unohtakaa elvytys! Se vääristää näkökulmamme suomalaiseen yhteiskuntaan. Kasvu ei synny taikatempulla tai valtion mahtikäskyllä. Kasvu syntyy sillä, että Suomesta tehdään mahdollisimman hyvä maa tehdä työtä, yrittää ja omistaa. Näin yksinkertaista se on.

Jos haluamme, että meillä on Suomessa kukoistava kulttuuri, on meidän tehtävä lista asioista, jotka ovat kulttuurille tärkeitä ja ryhdyttävä työstämään tuota listaa. Sama pätee teollisuuteen. Jos haluamme, että Suomessa on jatkossa teollisuutta, on meidän tehtävä lista niistä asioista, jotka ovat teollisuudelle tärkeitä.

Meidän ei tarvitse verrata itseämme Kiinaan tai Vietnamiin. Riittää, että vertaamme Suomea Saksaan ja Ruotsiin. Maksaako suomalainen teollisuus enemmän vai vähemmän energiasta kuin Saksassa ja Ruotsissa? Pystyvätkö työantajat ja työntekijät sopimaan erilaisista työajoista ja toimintamalleista sen mukaan, kun tuotteiden tai palvelujen kysyntä muuttuu? Onko lupien saanti nopeampaa meillä kuin muualla? Miten on verotuksen laita? 

Jos haluamme, että Suomessa on teknologiateollisuutta, on meidän varmistettava, että osaamisemme on kunnossa. 1990-luvulla ostimme Hornetit ja lisäsimme T&K-menoja. Nyt on aika ostaa uudet hävittäjät ja lisätä T&K-panostuksia.

Jos haluamme, että suomalaiset kuluttavat, on meidän laskettava ALV:ia. Jos haluamme, että suomalaiset omistavat, on meidän vähennettävä omaisuuteen kohdistuvaa verotusta. Näin helppoa se on.

Kultainen 20-luku on mahdollinen

Mutta miten tämä kaikki maksetaan? Hyvä kysymys. Mutta palataan siihen myöhemmin. Sitten kun meillä on takana pari vuotta kovaa kasvua.

Juuri nyt on tärkeää käynnistää yksityinen kulutus ja yksityiset investoinnit. Tarvitsemme avoimen sektorin työpaikkoja, jotka tuottavat verotuloja ja vaurautta. ”Avoin sektori” on avainsana. Jos saamme avoimen sektorin kasvuun, on tulevaisuus valoisa.

Jos luotamme julkisiin investointeihin ja julkisiin työpaikkoihin, on tulevaisuutemme synkeä. Kuka maksaa palkat, jos kaikki ovat valtiolla tai kunnilla töissä?

1920-luku oli suomalaisen kirjallisuuden, arkkitehtuurin ja urheilun kulta-aikaa. Mutta se oli myös heimosotien, ideologisten väittelyjen ja kieltolain aikaa. Väitteeni ei ole, että meidän pitäisi palata johonkin sadan vuoden takaiseen Onnelaan.

Väitteeni on, että 1920-luvulla Suomi onnistui synnyttämään myönteisen kierteen, jonka avulla se nousi kansalaissodan ja espanjantaudin synnyttämästä tragediasta. Se ryhtyi viemään tuotteita maailmansodasta toipuville markkinoille. Se ryhtyi rakentamaan tulevaisuutta. 

Kultainen kaksikymmenluku on taas mahdollinen.

Riittää, että teemme uudistuksia, jotka helpottavat omistamista, yrittämistä ja työntekoa. Ja edistämme kulttuuria, tiedettä ja urheilua. Niin helppoa se on.

Risto E.J. Penttilä

Kirjoittaja on Nordic West Officen toimitusjohtaja.