Rikosylikonstaapeli Kenneth Eriksson on törmännyt urallaan erikoisiin tilanteisiin bordelleissa: "Oli helppo osoittaa, että kuviossa on parittaja mukana"

Rikosylikonstaapelin mukaan erikoistuminen nimenomaan paritusrikollisuuteen ja rikosliigoihin tapahtui vahingossa.

– Yhden ryöstökeissin yhteydessä kävi ilmi, että ryöstön uhreiksi joutuneita seksityöläisiä hallinnoitiin parittajien toimesta. Päätimme ryhmän kanssa, että aiomme puuttua ilmiöön, Eriksson kertoo Uutisaamussa.

Vuoden aikana Eriksson kollegoineen sulkivat toistasataa asuntoa, joissa paritusrikollisuutta tapahtui. Johto oli tyytyväinen lopputulokseen.

– Noin 30 prosenttia työajastani on mennyt nimenomaan tähän työhön.

Rikoksen riski on läsnä

Erikssonin mukaan Suomessa seksin myyjät ovat pääasiassa ulkomaalaisia. Myyjinä toimivat sekä miehet että naiset.

Myynnin takana ovat Erikssonin mukaan usein taloudelliset syyt.

– Halutaan parempaa elämää. Yleensä ensikertalaisille joku tarjoaa mahdollisuuden tulla alalle töihin.

Eriksson muistuttaa, että seksin myyminen ei ole kiellettyä Suomessa. Paritus- ja ihmiskaupparikosten tunnistaminen voi kuitenkin olla etukäteen hankalaa.

– Jos ihminen tekee töitä itsenäisesti, silloin ostaja ei syyllisty mihinkään.

– Tänä päivänä ongelmana on se, että ulkoiset olosuhteet eivät kerro mitään. Aina kun ostat seksiä, on tietynlainen riski, että myyjä on oikeasti uhri.

Eriksson painottaa kuitenkin, että osa alalla työskentelevistä myy seksiä täysin vapaaehtoisesti.

– Kaikki eivät ole jonkun alaisuudessa. Painopiste minulla on ollut se, että asioin ihmisten kanssa, joilla on ongelma.

Kaapissa piileskeleviä miehiä

Eriksson kertoo kirjassaan muun muassa tilanteista, joihin hän on rikosylikonstaapelina törmännyt työtehtävissään bordelleissa.

Erikssonin mukaan parituksen tunnistaminen prostituoitujen huoneistoissa oli helppoa erityisesti työuran alkupuolella.

– Alkuaikoina oli tapana, että parittaja oli asunnossa turvamiehenä valvomassa, että rahat kulkeutuivat heille.

Parittajat piiloutuivat lähes poikkeuksetta asuntojen ja huoneistojen kaappeihin, joista Eriksson kollegojensa kanssa löysi heidät. Eriksson nimitti henkilöitä "Kaappi-Igoreiksi".

– Olihan se hauska tilanne, että kun koputit oveen, äijä istui kaapissa. Silloin oli helppo osoittaa, että kuviossa on parittaja mukana. Siinä ei tarvinnut olla älyn jättiläinen.

Kranaatti jousien välissä

Erikssonin työvuosien varrelle mahtuu hauskojen tarinoiden lisäksi myös pysäyttäviä hetkiä. Yksi uhkaavimmista tilanteista tapahtui kesken tavanomaisen kotietsinnän.

– Käänsimme erään jengiläisen asunnon ylösalaisin. Vasta kun olimme lähdössä, huomasin yhden tuolin. Jousien välissä oli käsikranaatti.

Vakavasta tilanteesta huolimatta Eriksson selvisi tilanteesta kollegojensa kanssa säikähdyksellä.

– Se jos olisi tippunut jousien välistä lattialle, minä en olisi välttämättä tätä kirjaa kirjoittanut.

Miksi rikollinen tunnustaa?

Kenttätyön lisäksi yikosylikonstaapelia ovat työllistäneet vuosien varrella myös lukuisat kuulustelut. Työssä korostuu Erikssonin mukaan erityisesti vuorovaikutus.

– Täytyy muistaa, että se mitä minä ja kollegamme myymme on maailman huonointa tavaraa. Me myymme usein pelkkää vankeutta. Se vaatii tietenkin ammattitaitoa, että saamme ihmiset puhumaan.

Tärkeää Erikssonin mukaan on se, että epäilty ymmärtää tunnustamisen hyödyt.

– Vähän kuin kauppaa tekisi. Molempien täytyy olla tyytyväisiä.