Monille huumeriippuvaisille myymälävarkaudet ovat kokopäiväistä työtä. Aiemmin yli kymmenen vuoden ajan "iltalenkkejä" käytännössä päivittäin tehnyt Petri Engblom kertoo MTV Uutisille, mistä ilmiössä on kyse.
Engblom toteaa heti alkuun, että termistä huolimatta toiminta ei itse asiassa painotu ainoastaan iltaan. Päivä alkaa usein huumeriippuvaisen elämässä rohkaisevilla päihdeannoksilla, joiden jälkeen on todennäköisesti jo ensimmäinen "keikka".
– Ensimmäisenä pitää saada juomat. Pienessä kännissä on vähän parempi rohkeustaso ja estottomampi meininki, Engblom kertoo.
Täyskäännöksen elämässään tehnyt 42-vuotias Engblom arvioi tehneensä tuhansia myymälävarkauksia rahoittaakseen vakavaa päihderiippuvuuttaan. Nyt hän on ollut itse yli kuusi vuotta raittiina, mutta uskoo, että ilmiö ei ole kadonnut mihinkään.
Muun muassa Helsingin Sanomat kertoi maaliskuussa huumeriippuvaisten nuorten keskuudessa valloillaan olevasta ilmiöstä, joka kulkee nimellä "iltalenkki". Engblomille tutumpi termi on "ritsaus".
Tehtävä on sama: varastaa kaupoista elintarvikkeita, joilla on kadulla tapahtuvassa jälleenmyynnissä hyvä kate. Näihin tuotteisiin kuuluvat perinteisesti muun muassa lihat, juustot ja alkoholijuomat.
– Kierrellään eri lähiöissä erilaisia kauppoja, ja erilaisilla tyyleillä varastetaan tavaraa ja rahoitetaan riippuvuussairautta.
Mistä ostajat?
Kun saalis on hallussa, se muutetaan rahaksi. On aika jalkautua myymään varastettuja tuotteita.
Oikeasta paikasta kun osaa etsiä, ostajia ei ole vaikea löytää.
– Yleensä tavaraa myydään baariin asiakkaille – työttömille ja duunareille, yleensä puoleen hintaan.
Yhdestä kaupasta saatetaan varastaa tavaraa noin sadan euron edestä. Tällöin kadulla tavaralla on arvoa karkeasti noin 50 euroa. Tällä summalla saa mahdollisesti haalittua jo päihdeannokset ja kustannettua elämisen seuraavaan päivään saakka. Toisinaan varastettujen tavaroiden arvo yhdestä kaupasta saattaa ylittää kaksikin sataa euroa.
– Jos sattuu olemaan joitakin hyviä lihoja, totta kai niillä saa enemmän.
Pidempään näpistämistä ja varastetun tavaran myyntiä harrastaneen henkilön silmä on harjaantunut valikoimaan ihmismassasta potentiaaliset ostajaehdokkaat.
Kauppaa tehdään liiallista huomiota herättämättä esimerkiksi keskeisillä juna- ja metroasemilla.
Tutut ostajat saattavat lähestyä itse myös "ritsaajia".
– Voi olla yksityishenkilöitä, joille käydään ovelle myymässä. Välillä voi olla jokin pizzeria tai elintarvikekioski, jotka ostavat niitä.
Engblomin kokemuksen mukaan ravintoloitsijoilla ei ole kuitenkaan suurempaa merkitystä ilmiössä.
– Nehän varmaan saavat tukusta nämä tuotteet vielä edullisemmin.
"Myyjiltä haluan pyytää anteeksi"
MTV Uutiset tapasi Engblomin Helsingin Pukinmäessä, joka on yksi niistä lähiöistä, joissa hän on aikanaan terrorisoinut kauppoja, kuten hän itse luonnehtii.
Tuolloin paikalla oli toiminnassa Siwa. Engblom muistelee, kuinka kyseisen pikkukaupan henkilökunta joutui toistuvasti todistamaan hänen aggressiivistakin käytöstään.
– Myyjät ovat suurin kärsijä. He joutuvat turhaan työskentelemään pelon ja ahdistuksen kanssa huumeaddiktien vuoksi. Myyjiltä haluaisin eniten pyytää anteeksi.
Engblom toteaa tehneensä pahimmillaan paljonkin rikoksia rahoittaakseen huumeiden käyttöään. Hän katuu ennen kaikkea väkivaltaisuuksia, jotka olivat seurausta pahasta riippuvuudesta.
– Siinähän tulee sellainen mielikuva, että on vähän kuin Robin Hood – vie isoilta ketjuilta ja myy työttömille ja huono-osaisille. Omalla tavallaan sitä kuviota on myös helppo selittää itselleen, kun se ei yksityishenkilöihin suoranaisesti kohdistu.
Yhteenotot virkavallan kanssa olivat yleisiä ja Engblomin naama tuttu poliisille. Hän arvioi jääneensä yhden vuoden aikana kiinni näpistyksistä tai varkauksista noin 20–30 kertaa.
Vaikka ilmiö työllistää paljon, ei Engblom usko, että näpistykset ovat poliisille ykkösprioriteetti.
– Kyllähän siellä väkisinkin ollaan tietoisia tästä, mutta en usko, että se on mikään poliisin pääagenda juosta juustovarkaiden perässä.
– Mutta kyllä varmaan päivittäin tuolla kaupoissa näiden ongelmien kanssa painitaan.
Enää ei poliisien kanssa tarvitse kähistä. Nykyisin Engblom auttaa työkseen huumeriippuvaisia, jotta heidän ei tarvitsisi kokea samaa kuin hän itse. Painajaiset menneestä elämästä vaivaavat yhä, mutta tuttujen ongelmien kanssa painivien auttaminen auttaa häntä itseäänkin.
– Yritän auttaa, jotta heidän ei tarvitsisi varastaa, ja hekin saisivat elämänsä raiteilleen.
Kaupat tunnistavat ilmiön osittain
Engblom uskoo, että ruuan hintojen nousu ei ole ainakaan vähentänyt huumeriippuvaisten myymälävarkauksia. Hän toteaa, että ilmiö on läsnä lähes kaikkialla, missä on kauppoja – ja baareja.
– Luulen, että täälläkin päivittäin käy jengiä hakemassa vähintäänkin juomista kaupoista, hän toteaa ja viittaa Pukinmäen kauppoihin.
S-ryhmältä kerrotaan MTV Uutisille, että myymälävarkaudet, joihin liittyy tuotteiden edelleenmyynti, ovat kaupan alalla arkipäivää.
– Sinänsä viimeisten vuosien aikana myymälävarkauksien määrä on ollut koko ajan tasaisessa kasvussa, mutta sen lisäksi taloudellisesti tiukkoina aikoina myymälävarkauksien määrä kasvaa voimakkaammin, ja näin on tapahtunut nyt viimeisen vuodenkin aikana, S-ryhmän yritysturvallisuuspäällikkö Janne Ahtoniemi sanoo.
Hänen mukaansa myymälävarkaudet kohdistuvat laajasti eri tuoteryhmiin, joista alkoholi- ja tupakkatuotteet ovat yksi eniten varastetuista tuoteryhmistä. S-ryhmässä tunnistetaan myös lihan varastaminen jälleenmyyntiä varten.
Keskolla puolestaan ei ole tunnistettu kuvattua ilmiötä, mutta myös siellä samat tarvikkeet ovat rötöstelyiden kohteena.
– Perinteisesti myymälävarkaudet koskevat merkkituotteita, kosmetiikkaa, viihde-elektroniikkaa, partakoneen teriä, hammasharjojen vaihtopäitä, tiettyjä elintarvikkeita kuten kala-, liha- ja juustotuotteita, pikakahveja ja luontaistuotteita. Tuotteet, jotka on helppo myydä eteenpäin, korostuvat ajoittain, Keskolta vastataan MTV Uutisten tiedusteluihin.
Tavaroita myyty metrossakin
Myös MTV Uutisten toimittajalle Ville Eklundille ilmiö on tuttu jo useiden vuosien takaa. Hän työskenteli noin kymmenen vuotta sitten kaupassa ja todisti tilanteita, joissa esimerkiksi kalliimpia juusto- ja lihatuotteita sekä alkoholituotteita varastetaan.
– He ovat näitä kovassa rahapulassa olevia ihmisiä, jotka yrittävät saada rahaa aineisiin. Yleensä heistä näkee, että päihteiden käyttö on lähtenyt lapasesta jo kauan aikaa sitten, hän kuvailee.
Sen lisäksi, että Eklund on todistanut näpistystilanteita, hän on nähnyt, kun varastettuja tuotteita on myöhemmin kaupattu eteenpäin. Myös hänelle itselleen varastettuja tuotteita on yritetty myydä julkisilla paikoilla – useita kertoja.
– Esimerkiksi Helsingin Kalliossa Vaasankadulla on tapauksia, joissa joku on varmaan juuri käynyt S-marketista varastamassa ja tulee sitten terasseille kysymään, haluatteko ostaa kahvia, juustoa tai lonkeroa.
– Pasilan asemalla on yritetty myydä varastettuja lonkeroita. Metrossakin on joku kulkenut vaunujen läpi kyselemässä, ostaisiko joku jotain, Eklund kertoo esimerkkeinä.
Miksi juusto?
Juusto on valikoitunut varkaiden jälleenmyynnin yhdeksi keskeiseksi kohteeksi muun muassa sen pitkän säilymisajan vuoksi.
– Jokainenhan syö juustoa, Engblom pohtii.
Eklundin kokemusten mukaan pitkäkyntisille kelpaavat kaupassa parhaimmin kalliit tuotteet, sillä ne on helpompi myydä eteenpäin edes jonkinlaisella hinnalla.
– He myyvät niitä eteenpäin halvalla. Muistan, kun joskus Kallion terassilla vakuumipakattu kokonainen lämminsavulohi yritettiin kaupata vitosella, Eklund kertoo.
– Muistan, että aikanaan Alepan tuotteita myytiin paikallisen kirjaston edessä ja vanhukset ostivat niitä juustoja. He eivät välttämättä tajunneet, mistä oli kysymys. He ehkä vain ajattelivat, että saavat juustoja halvalla.
