Rikollisen mielen asiantuntija ja psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijalääkäri Hannu Lauerma on työssään nähnyt hyvin läheltä ihmisen pahuuden ja sen erilaiset ilmenemismuodot. Viiden jälkeen -ohjelman haastattelussa Lauerma kertoo, että jengiytyminen on osa ihmisen luontaisia piirteitä.
Hannu Lauerman mukaan nykyiset katujengit ovat ulkomaisen esikuvan mukaan muodostunut alakulttuuri, jolla on hyvin monia historiallisia vastineita Suomessa. Hänen mukaansa Suomessa ei ole ollut mitään omaperäistä jengikulttuuria, mutta väkivaltaisten jengien muodostuminen tietyssä iässä on universaali piirre.
– On arvioitu, että tällä on tietty selitys ihmisen lajikehityksessä noin miljoona vuotta sitten. Jengiytyminen, keskinäinen yhteenliittyminen, luottamus ja toveruus yhdistyneenä vihamielisyyteen, joka suuntautuu ulkopuolelle, on ollut paras keino selviytyä paras keino pysyä hengissä, kertoo Lauerma.
Lauerma sanookin, että tämänhetkinen tilanne muistuttaa 1900-luvulla pääkaupunkiseudun sakilaisuutta, joka oli hyvin näkyvä, keskusteltu ja paheksuttu ilmiö.
"Halu näyttää"
Nykyiset katujengiläiset eivät koe olevansa uhattuina, mutta heillä on halu näyttää ja nostaa sosiaalista statustaan.
– Heillä on halu näyttää valta-asemaa, tehdä vaikutus ja pelotella ihmisiä. Sekä sakilaisissa että nykyisissä jengiläisissä on vahva yliedustus Helsinkiin juuri tulleita.
– 1900-luvulla he eivät kuitenkaan ollut maahanmuuttajia vaan maaltamuuttajia, jotka olivat tulleet joko juurettomina Helsinkiin tai sitten olivat ensimmäisen polven helsinkiläisten jälkikasvua vailla mainittavaa varallisuutta ja ammattitaitoa ja löysivät toisensa, kertoo Lauerma.
Lue myös: Suomessa ei toimi vain maahanmuuttajataustaisten katujengejä – pääosin kantasuomalaisten muodostama jengi vaikuttaa Itä-Uudellamaalla
1900-luvun alussa sakilaiset myivät järjestelmällisesti alkoholia siinä missä nyt myydään nyt laittomia huumeita. Lauerman mukaan niin nyt kuin aikaisemminkin jengiläiset pyrkivät hallitsemaan tiettyjä kaupunginosia. Heillä oli myös leimallinen pukeutumistapa ja musiikki ja niin edelleen.
– Yhteisiä piirteitä on niin paljon, että on pakko ajatella, että siinä on ihmislajille jotain ominaista. Meillä on herkkyys tämän tyyppiseen reagoimiseen, sanoo Lauerma.
Miten katujengeihin ja niiden toimintaan tulisi puuttua?
Hannu Lauerman mukaan toiminnasta tulisi tehdä vähemmän houkuttelevaa ja sellaista, ettei katujengissä toimiminen nostaisi henkilöstatusta. Ennen jengit päättyivät itsekseen, kun jengiläiset kasvoivat ja se elämänvaihe jäi taakse muun muassa työllisyystilanteen parantuessa.
Nykyisten katujengien osalta olemme vielä arvailujen varassa.
– Näihin täytyy suhtautua varsin vakavasti. Hehän nimenomaan pyrkivät tekemään vaikutuksen ja nostamaan statustaan. Täytyy pyrkiä toimenpiteisiin, jotka sitten tekevät tämän tyyppisen oman mielen asteikolla nousemisen niukemmaksi ja vähemmän palkitsevaksi. Yleensä on niin, että väkivaltaa estää huomattavasti enemmän kiinnijäämisen mahdollisuus kuin rangaistuksen ankaruus, sanoo Lauerma.
Aiemmin tällä viikolla Lauerma kertoi MTV:n Rikospaikka-haastattelussa, että nuorten empatiakyky on taantunut. He taantuvat yhdessä ja ”tekevät hirvittävimmät väkivallanteot yhdessä”.
– Lähes kaikki näkemäni nuorten tekemät sadistiset raa’at tai oudot teot ovat tapahtuneet sillä tavalla, että on vähintään kaksi kaverusta, joskus useampia, ja kokemus omasta vastuusta tilanteessa väistyy.
– Ja kun yksi tekee jotain tilanteessa, joka on raaka temppu, niin tuntuu luontevalta panna vähän paremmaksi ja tilanne tavallaan eskaloituu ja riistäytyy käsistä. Yksittäinen ihminen harvemmin syyllistyy vastaavaan toimintaan.
Mikä tekee ihmisestä pahan?
Syntyessään lapsen sanotaan olevan viaton vailla pahuutta, mutta silti väkivalta voi olla geneettistä.
– Lapsi on kiltti, koska hän ei ole ennättänyt olla paha. Ja nyt on niin, että genetiikka vaikuttaa väkivaltaan aivan kiistattomasti. On arvioitu, että sen merkitys antisosiaaliselle käytökselle on noin puolet kaikista vaikuttavista tekijöistä ja se toinen puoli on lapsuuden aikaisista ympäristötekijöistä, kertoo Lauerma.
Lapsuudenaikaisilla kokemuksilla on siis suuri merkitys siihen, alkaako ihminen käyttäytyä aggressiivisesti.
– Lapsuusajan kaltoinkohtelu on sellainen, johon voidaan vaikuttaa erilaisin keinoin, esimerkiksi tukemalla lapsiperheitä lastensuojelun keinoin, lastenpsykiatrian keinoin, viranomaisten ja lainvalvojien keinoin ja yhteistyöllä, sanoo Lauerma.