Onneksi ravikilpailusäännöissä sanotaan, että suurkisoissa tulee radalla olla varalähtöauto paikalla. Ilman sitä olisi Turun PM-taisto luultavasti saatettu liikkeelle aikansa eläneellä linjalähetyksellä.
Ongelmat Turun lähtöauton kanssa kulminoituivat kahdeksanteen ja yhdeksänteen lähtöön. Aluksi auto ei lähtenyt hevosten alta pois, ja muun muassa I'm Just A Sund jysäytti rajusti päin puomia.
Yhdeksännessä lähdössä auto kaasutti ensin osallistujilta karkuun ja lähtö uusittiin. Seuraava kiihdytys tapahtui epätasaisesti ja siivekkeet vispaten. Tämä aiheutti suuren suosikin Callela Lisbethin laukan.
Tamman viilipyttymäisyydestä tunnettu treenari Markku Nieminen ilmaisi maaliintulon jälkeen mielipiteensä lähtöautosouvista selvin ja painokkain sanoin. I'm Just A Sundin tapaan myös Callela Lisbeth sai turpaansa tapahtuman seurauksena haavoja.
Vasta kolmen pommiin menneen kiihdytyksen jälkeen otettiin vara-auto käyttöön. Kylmäveristen PM-lähtö lykkääntyi, kun vara-autoa viritettiin käyttövalmiiksi. Tämä oli puolestaan koitua Välähdyksen kohtaloksi. Harri Kotilaisen mukaan ori alkoi käydä starttia odotellessa niin kuumana, ettei laukka ollut kiihdytyksessä kaukana.
Onneksi sekä I'm Just A Sund että Välähdys voittivat. Olisi ollut urheilullinen vääryys, jos niidenkin suoritukset olisivat epäonnistuneet hevosesta itsestään riippumattomasta syystä.
Turun tapahtumista tuli vääjäämättä mieleen Oulun vuoden 1994 Kuninkuusravit. Tuolloin käsillä oli kaikkien aikojen lähtöautokatastrofi, kun kaara piiputti kesken kiihdytyksen valjakoiden eteen. Seurasi melkoinen mylläkkä, mutta kuin ihmeen kaupalla mitään pahempaa ei sattunut.
Siivekkeen takana oli tuolloin lämminveristen SM-lähtö. Mukana olivat raviurheilumme kirkkaimmat kiintotähdet Houston Laukosta ja Isla J Bravesta lähtien.
Ensin mainittua ohjastanut Jorma Kontio muistelee tapausta päätään puistellen. Kontion mukaan Houston Laukko oli niin viisas hevonen, että se ehti vaaratilanteen satuttua hiljentämään, siinä missä kuski vielä mietti lataavansa kohti keulapaikkaa.
* * *
Seuraavaksi kylmäveristen Pohjoismaiden mestaruuden pieni historiikki. Kisa lanseerattiin vuonna 1978 nimenomaan Turussa. Jatkossa kilpailu kiersi ympäri Pohjoismaiden ratoja, kunnes Vieskerin ylivoima lannisti ruotsalaiset ja norjalaiset. Ahokkaiden timantin voitettua PM:n viisi kertaa peräkkäin laitettiin kisa vuosiksi 2000-05 telakalle.
Turku teki vuonna 2006 uljaan raviteon ja elvytti PM-lähdön. Sitten alkoikin ruotsalaisten ja norjalaisten kymmenen vuotta kestänyt voittokulku, jonka Suivikas katkaisi vuosi takaperin.
Tänä vuonna puhe ulkomaalaisvieraiden vähyydestä pulppusi jälleen pinnalle. Samaa sanailua on käyty Nordic Kingin yhteydessä. Norjalaiset ja ruotsalaiset kisajärjestäjät ovat puolestaan ihmetelleet suomenhevosten nihkeää osallistumisintoa heidän suurlähtöihinsä.
Kuten kansainvälisesti verkostoitunut Martti Ala-Seppälä asian C Moren ravilähetyksessä lauantaina totesi, asialla on pidemmän aikavälin syy-seuraus-suhteet. Kun suomenhevosten taustavoimat ovat lähteneet kautta vuosien harvoin kilpailumatkoille rajan yli, eivät kylmäverikollegat koe velvollisuudekseen saapua Suomeen kisaamaan. Tämä on eittämättä yksi syy vähäiseen rajankäyntiin.
Toinen syy on suomenhevosten ennennäkemättömän kova ja leveä taso, joka hirvittää naapureitamme kuin Viesker konsanaan.
* * *
Jotta PM olisi PM, tarvitaan aitoa ja korkealuokkaista kilpailua eri maista tulevien osallistujien välillä. Se ei vielä tee kansainvälistä tunnelmaa, kun suomalaisen omistamalle, valmentamalle ja ohjastamalle hevoselle soitetaan voiton kunniaksi Du gamla, du fria, kuten lauantaina montén PM-lähdön yhteydessä kuultiin.
Huippuhevosten taustavoimien intoa lähteä muille maille kisaamaan voisi lisätä se, että ketjutettaisiin Pohjoismaiden tietyt suuret kylmäverilähdöt kilpailusarjaksi ja palkittaisiin kokonaiskisan parhaat kouriintuntuvin summin. Tätä kokeiltiin pienemmässä mittakaavassa jo viime vuosituhannen lopulla, mutta nyt aika voisi olla kypsä uudelle yritykselle.
Kilpailusarjalle saattaisi löytyä suuria sponsoreita, tulisihan näkyvyyttä ympäri Pohjoismaiden. Myös maiden keskusjärjestöt voisivat ojentaa kisajärjestäjille auttavan kätensä. Yhdessä yrittäen saataisiin myös kilpailukalenteri sille tolalle, että rodun parhaat voisivat esteettä osallistua kilpailusarjan koitoksiin.
Yksi kilpasarjan lähdöistä olisi Elitkampen, toinen Oslo GP-viikonlopun kylmäverilähtö. Suomesta Nordic King olisi luonnollinen valinta karusellin yhdeksi etapiksi. Myös juostavia matkoja voisi varioida ja ajaa jonkun kisan vaikka 2600 tai 3100 metrin voimainkoitoksena. Sääntöihin pitäisi lisätä pykälä, että kokonaiskisassa pärjääminen edellyttää visiteeraamista vieraassa maassa.
Harri Kotilainen arvosti PM-voiton uransa makeimmaksi saavutukseksi, vaikka hän on voittanut oman tallin hevosilla suomenhevosten Derbyn ja Villinmiehen Tammakisan.
Niinpä. Onhan siinä erityislatausta, kun pääsee ruotsalaisia ja norjalaisia rökittämään.