Suomenhevonen pantiin kantakirjaan 110 vuotta sitten. Ensimmäinen orinäyttely pidettiin vuoden 1907 syksyllä Oulun kupeessa Iissä.
Mukana oli kolme oria, joista kahta ei kelpuutettu lainkaan kantakirjaan. Näyttelyn kolmas ori, Ukonpoika nimeltään, sinne nippa nappa hyväksyttiin. Ukonpoikaa moitittiin pienestä koosta, heiveröisestä rakenteesta ja ”heiluvista liikkeistä”, mutta kuin armosta orille annettiin III-palkinto. Siitä alkoi suomenhevosten kantakirjattu historia.
Kansallisrotumme oli kulkenut pitkän matkan historian alkuhämäristä heiluvaliikkeiseen Ukonpoikaan. Jalostus on mennyt Ukonpojasta puolestaan huiman loikan eteenpäin tähän päivään saavuttaessa.
Kuninkuusravit lasketaan alkaneeksi vuodesta 1924, vaikka jo yksitoista vuotta aiemmin Tampereella järjestettiin Peikon voittamat Kuninkuusajot.
Viime vuosituhannen puolella, varsinkin oriiden osalta, oli leimaalyövää se, että kulloinkin yksi hevonen nousi yli muiden. Kilpailu oli epätasaisempaa, ja valtiaat vaihtuivat harvemmin.
Tällä vuosikymmenellä ravikuninkaan toimi on ollut pätkätyötä. Erikasson otti toki kaksi titteliä, mutta ne tulivat tasavarmuuden ei ylivoimaisuuden ansiosta. Erikasson ei voittanut yhtään osamatkaa kuninkuusvuosinaan 2012 ja 2013, vaan saapui maaliin kärjen tuntumassa.
Suomenhevosoriiden taso on kohonnut korkeuksiin ja leventynyt laajalle. Kuninkuuskisaan on aikaa kaksi kuukautta, ja kenttä on auki. Yhden suosikki on Costello, toisen Välähdys. Joku liputtaa puolesta, muualla uskotaan hallitsevaan kuninkaaseen tai toissa vuoden valtiaaseen . Vuosi sitten Turussa väläyttänyt on antanut muille myrskyvaroituksen.