Elitloppet-viikonloppu on kuin elämän eliksiiriä pohjoismaiselle raviurheilulle. Laji näyttäytyy niin radalla kuin katsomossa parhaassa valossa. Tunneskaala on laaja, kun toisaalla toiveita toteutuu ja toisaalla haaveita hiipuu Solvallan kaviouran samettiseen pintaan.
Suomalaisten osalta täyttymys tuli Elitkampenissa. Polara näytti, mitä on suomenhevosen sisu. Antti Tupamäen timantti taisteli johtavan rinnalta mestariksi tuloksella 19,0 ja liittyi linkiksi suurten superjuoksijoiden kultaiseen ketjuun.
Jos peilaa kahden edellisvuoden Elitkampenia ja vaikka viime kesän Nordic Kingiä, voi valtasuhde kylmäveristen ja suomenhevosten välillä olla taas kallistumassa meidän kansallisrodun eduksi.
Asian varjopuoli on se, että kun Polara oli riehunut radalla kuin pyörrymyrsky, alkoi ruotsalaisten ja norjalaisten kylmäverileireissä ynnäily siitä, paljonko Nordic Kingissä toiseksi sijoittunut ansaitsikaan? Että kannattaako sinne rajan taakse lähteä lainkaan, kun kotimaalla on asettaa näin armottomia myllyjä viivalle.
Nordic Kingin isäntä Pekka Lillbacka tokaisi, että toivottavasti Polaran ankara suoritus ei ”peljättäisi” tupsujalkojen taustavoimia, kuten vuosi sitten kävi Vitterin ja Jokivarren Kunkun kaksoisvoiton jälkeen.
Rajankäynti sujuu kahteen suuntaan. Suomenhevostenkaan kanssa ei ole järin uutterasti käyty kilpailemassa muilla mailla, mikä näkyy vieraiden vähyytenä kotimaan kylmäverikisoissa. Vuoroin vieraissa, niinhän sitä sanotaan. Toki kevään ja kesän kilpailukalenteri on ainakin Suomessa niin ruuhkainen, että aikaa ulkomaan visiiteille on vaikea löytää.