Apua, pitäisi olla jo matkalla, mutta lapsi itkee ja unipupu jäi kotiin! Mitäs nyt? Asiantuntija neuvoo, miten lomastressin iskiessä voi rauhoittaa itseään.
Jos lomastressi iskee, itseään voi rauhoitella useilla eri tavoilla. Rauhoittumistekniikka voi riippua esimerkiksi siitä, onko kyseessä pitkään jatkunut stressitila vai äkillinen, pienempi ongelma.
Jos lentoasemalla pitäisi olla vartin kuluttua, mutta koko perhe on edelleen kotona, lapsi on tyytymätön ja kiire painaa päälle, mindfulness-harjoitteet voivat auttaa.
– Voi pysähtyä hengittämään. Okei, on kiire, mutta joskus rauhallisesti hengittäminen vaatii vain viisi sekuntia. Esimerkiksi kirkuvan lapsen äiti voi hengittää viisi sekuntia ihan rauhallisesti, keskittymällä vain hengitykseen, psykiatriaan erikoistuva lääkäri ja kognitiivinen lyhytterapeutti Anastasia Kozlovski neuvoo.
"Minä ja rakas mieheni vietämme kesäloman meidän ihanalla kesämökillä ja nautimme toisistamme ja kauniista mökkipihasta, jossa on aina jotain tekemistä. Touhuamme siellä yhdessä ja muutenkin olemme paljon ihan vaan kahdestaan, tapaamme sukulaisia ja ystäviä aina meidän kesäjuhlassa, joka on jo perinne, mutta loma menee aina liian nopeasti ohi, mutta me nautitaan siitä ajasta jonka saamme olla yhdessä touhuten, puusavottaa, ruohonleikkuuta ja saunomisesta ja uimisesta Saimaassa, meille loma ei aiheuta stressiä vaan ihania kesä-aamuja, kun voimme tehdä yhteisiä aamuhetkiä ja koko lomaan, odotan taas kesälomaan innolla."
– MTV Lifestylen lukija Aamuvirkku
– Se voi auttaa paljon. Mieli vähän rauhoittuu ja tulee se isompi kuva mieleen: nyt ei ole hengenhädästä kyse, kukaan ei ole kuolemassa käsiin. On vain kiire, lapset käyttäytyvät hankalasti ja kaikki ovat stressaantuneita. Monesti jo se riittää, että rauhoitetaan mieltä. Silloin meissä herää niin sanottu sisäinen viisaus ja vastauksia siihen, miten olisi hyvä menetellä, löytyy kuin itsestään.
Onni on kiinni sinusta
Kozlovskin mukaan rauhoittumisen taito on arkielämässä hyvin tärkeä. Onnellisuudestamme suuri osa riippuu tutkimustenkin mukaan asenteesta.
– Minua viehättää Sonja Lyubomirskyn vuonna 2005 julkaistu hyvinvointipiirakka. Jostain syystä siitä ei enää kovasti puhuta, vaikka se on hyvin kuvaava. Onnellisuudesta 50 prosenttia on Lyubomirskyn tutkimusten mukaan geneettisesti määräytyvää. Emme voi sille paljon mitään, synnymme erilaisina ihmisinä. Jotkut ovat luontaisesti onnellisempia kuin toiset, Kozlovski sanoo.
Lyubomirskyn teorian mukaan kymmenen prosenttia onnesta koostuu esimerkiksi rahasta, parisuhdeasioista, statuskysymyksistä ja koulutuksesta. Näihin asioihin ihmisillä on tapana panostaa paljon, vaikka onnellisuuspiirakan mukaan kyse on pienestä määrästä vaikuttavia tekijöitä.
– Sitten tulevat loput 40 prosenttia. Se on meidän oma asenteemme. Miten reagoimme stressaaviin tilanteisiin ja miten käsittelemme omia tunteitamme, miten ajattelemme, miten mielemme toimii? 40 prosenttia onnellisuudesta on mielen prosesseja, ja niitä voi treenata, Kozlovski kuvaa.
Opettele kriisinhallintaa
Kozlovski uskoo, että onnen opettelemisessa pätee sama asia kuin esimerkiksi harrastuksen aloittamisessa: ilman minkäänlaista ohjausta on vaikeaa aloittaa.
– Samalla tavalla esimerkiksi kuntosalilla monesti halutaan, että joku ammatti-ihminen näyttää, miten puntteja nostetaan. Näin siksi, etteivät nivelet mene pilalle ja jotta lihakset pysyvät hyvässä kunnossa, eikä tulisi liikaa rasitusta. Samalla tavalla omaa mieltä voi käydä treenaamassa.
Esimerkiksi kriisitilanteita varten ihmisellä olisi hyvä olla ennaltaehkäiseviä taitoja ja toimintamalleja. Näin elämän karikot eivät pääse yllättämään.
– Elämä on sellaista, että se on välillä aika raskasta emmekä tiedä, mitä se tuo tullessaan huomenna. Olisi tosi ihanaa jos ihmisillä olisi jonkinasteinen valmius, olisi hyödyllisiä mielen taitoja, miten voi erilaisia yllättäviä tilanteita vastaanottaa rauhallisemmin, avoimemmin ja paremmin.