Radioamatöörit usein viimeinen oljenkorsi kriisitiedonvälityksessä

Tänään matkapuhelimet ja televisiot olivat mykkinä teknisesti jopa niinkin edistyneellä alueella kuin Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin liepeillä. Kriisitilanteissa pelastus- ja etsintäviranomaisilla itsellään ei ole aina tapahtumapaikalla tarpeeksi, jos lainkaan, viestivälineitä tai henkilöitä, jotka osaavat käyttää niitä riittävän hyvin poikkeusoloissa. Radioamatööreillä nämä välineet ja taidot on, ja heitä on yleensä myös valmiiksi eri puolilla kriisialuetta.

Tuhoisan Andrew-hirmumyrskyn yhteydessä vuonna 1992 Floridaan matkusti kaikkialta Yhdysvalloista satoja radioamatöörejä. He hoitivat lukuisten eri järjestöjen kuten Punaisen Ristin ja jopa asevoimiin kuuluvan kansalliskaartin viestiliikenteen.

Meksikon vuoden 1985 suuren maanjäristyksen jälkeen - puhelinlinjojen katkettua ja ruuhkauduttua - radioamatöörit välittivät yötä päivää radioitse puheluja asukkaiden ja Yhdysvalloissa siirtotyöläisinä asuvien huolestuneiden omaisten välillä. Bosnia-Hertsegovinan sodassa radioamatöörit olivat usein aina yhteyskanava pommituksen kohteena oleviin kaupunkeihin.

Jopa Jokelan taannoisen junaturman yhteydessä Suomessa radioamatööreillä oli keskeinen osuus nopean avunsaannin järjestämisessä. Käytössä oli kolme tietokoneisiin yhdistettyä ns. pakettiradioasemaa, yksi Jokelassa, yksi Jorvin sairaalassa Espoossa ja yksi VR:llä, kertoo Suomen Radioamatööriliiton pelastuspalveluvaliokunnan puheenjohtaja Ismo Bergman. Toimintaan oltiin erittäin tyytyväisiä.

Öljylaiva Antonio Gramscin haaksirikon yhteydessä 350 suomalaista radioamatööriä oli valmiina osallistumaan öljyntorjuntatöiden vaatimaan tiedonvälitykseen. Suomalaiset radioamatöörit ovat myös välittäneet lääkepyyntöjä, kun jossakin maassa on kiireellisesti tarvittu puuttuvaa lääkettä eivätkä muut yhteydet ole toimineet.

Aktiivisesti vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa

Suomen 5 200-jäseninen Radioamatööriliitto osallistuu aktiivisesti Suomen Punaisen Ristin koordinoimaan valtakunnalliseen vapaaehtoiseen pelastuspalveluun. Radioamatööreillä on melkein koko Suomen kattava toistinasemaverkko, joka on tarvittaessa heti käyttövalmiina. Koulutusmäärärahat ovat tosin tällä hetkellä vähissä.

Radioamatööri on harrastaja, joka on saanut luvan käyttää radiolähetintä suoritettuaan radioamatööritutkinnon maansa telehallintoviranomaisille. Yhteydenpidossa käytetään tietokoneita, sähkötystä tai puhetta, kertoo Suomen radioamatööriliiton toimistopäällikkö Ilkka Sysilä. Koulutusta antavat mm. paikalliset ja alueelliset radioamatöörikerhot. (STT)