Paavo-possu säästyi teuraaksi joutumiselta ja hyödyttömänä tappamiselta pienen kokonsa sekä onnenkantamoisen vuoksi. Eläinten turvakotiin asumaan päätynyt nuori sika vaikuttaa tyytyväiseltä tilanteeseen, mutta toivoo tyttöystävää.
Paavo syntyi syyskuussa 2020 suomalaisella sikatilalla. Possu jäi kasvussa sisarustensa varjoon.
Sikala oli lopettamassa toimintansa ja etsi kotia Prinsessa-emakolle, joka oli voittanut ihmisen sydämen puolelleen. Porvoossa sijaitseva eläinten turvakoti Saparomäki tarjoutui ottamaan Prinsessan vastaan lisäten, että mukaan saisi pakata myös rääpälepossun.
Rääpälepossuilla tarkoitetaan kooltaan pieniksi jääviä possuja, jotka eivät kelpaa jatkokasvattamoon – sellaisia kuin Paavo. Tyypillisesti rääpälepossut tapetaan esimerkiksi lyömällä lekalla päähän tai paiskaamalla seinään, sanoo Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist, joka on ollut työharjoittelussa sikatilalla.
Kun sisarukset painoivat 20 kiloa, Paavo oli vasta kolmikiloinen. Rääpäleen takasorkka oli joutunut emän tallomaksi, mutta muuten porsas oli terve. Paavo pelastui teuraaksi joutumiselta ja kenties armollisemmalta äkkikuolemalta Saparomäen kädenojennuksen vuoksi.
Toipuminen alkoi pian, kun Paavo sai korvikemaitoa tuttipullosta. Nyt 40-kiloinen possupoika elelee mukavasti Saparomäellä ja etsii itselleen samankokoista tyttöystävää, jonka kanssa opetella sikojen kieltä.
Possu on kuin iso vauva
Rutiinit ovat sioille tärkeitä. Paavon päivät Saparomäellä koostuvat nukkumisesta, syömisestä sekä paikkojen tuhoamisesta. Possu on sisäsiisti, mutta sen uteliaisuus, oppimiskyky ja vilkkaus yhdistettynä voimakkuuteen aiheuttavat toisinaan päänvaivaa.
