Purkubuumi uhkaa 1970-luvun taloja, mutta onko vauhti liian kova? – "Käsitys betonin ylivallasta on vähintäänkin osittain myytti"

Varsinkin pääkaupunkiseudulla on uusia asuntoja rakennettu vauhdilla, eikä kaikille suunnitelmille löydy tonttia. Nyt purku-uhan alla ovat ennen kaikkea 1970-luvulla tehdyt rakennukset.

Esimerkiksi Helsinkiä täydennysrakennetaan kantakaupungin ulkopuolella vauhdilla ja tonteiksi käyvät vaikka entiset parkkialueet.

– Tämä on aivan todellinen huoli. Toki 70-luvulla rakennettiin halvalla, nopeasti ja vähän joskus sinnepäin. Mutta ei kaikki sen aikakauden rakentaminen ollut rumaa tai huonoa. Kyllä 70-luvulla tehtiin hienojakin juttuja, sanoo MTV Uutisille Helsigin Kaupunginmuseon tutkija, tohtori Petteri Kummala.

Esimerkiksi 1960- ja 1970-luvuilla monien kaupunkien keskustoista tuhoutui vanhoja arvorakennuksiakin, kun rakennusliikkeet ostivat kiinteistöt ja purkivat ne surutta uuden tieltä. 

Yksi tuon aikakauden tunnetuista ilmiöistä on niinsanottu Turun tauti.

Sillä tarkoitetaan viitataan erityisesti Turussa tapahtunutta vanhojen, jopa kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten purkua uudisrakennusten tieltä ja siihen liittyvää korruptiota. 

Putkiremontista eroon

Helsingissä esimerkiksi Mellunmäessä, Vuosaaressa ja Kannelmäessä on purettu vanhoja asuinkerrostaloja uudisrakentamisen tieltä. Muutamat taloyhtiöt ovat halunneet jopa välttää putkiremontin purkamalla vanhan ja rakentamalla uuden tilalle.

Laki sano kuitenkin, että taloyhtiöissä purkamiseen tarvitaan täydellinen osakkaiden yksimielisyys. Sitä on luonnollisesti vaikeahko saavuttaa.

Hallitus antoi viime lokakuussa eduskunnalle lakiehdotuksen jonka mukaan taloyhtiön yhtiökokous voisi päättää 4/5 määräenemmistöllä purkamisesta ja uusrakentamisesta.

Lue myös: Helsingin kaupunki aikoo ostaa kokonaisen kerrostalon ja purkaa sen – asukkaat järkyttyivät: "Olihan se alkuun hirveä tyrmistys"

Yksittäisiä asuinrakennuksia ja toimistoja on purettu kaupunkien ruuhkaisimmiltakin alueilta jo pitkään.

Betonipuheet voi unohtaa

Uudisrakentamista seurataan luonnollisesti tarkkaan ja uuden sulautumista vanhaan arvioidaan. Suomessa oli joitain vuosikymmeniä sitten vallalla betonirakentamisen kausi.

Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kysellään edelleen, miksi kaikki pitää tehdä betonista.

– 2000-luvulla betoni ei selvästikään ole ollut mitenkään suosittu julkisivumateriaali. Jos katsoo esimerkiksi Helsingin asuinalueita alkaen vaikka Arabiasta ja tuoreemmin Jätkäsaaresta ja Kalasatamasta, on tiili eri sävyissään selkeästi suosituin materiaali ja värejä riittää jopa kyllästymiseen saakka, Kummala muistuttaa.

– Käsitys suomalaisen nykyarkkitehtuurin harmaudesta ja betonin ylivallasta on siis vähintäänkin osittain myytti, asiantuntija huokaa.

Onko se edes betonia?

Yksi näkyvimpiä esimerkkejä betonirakentamisen muutoksesta on Helsingin Jätkäsaareen kohonnut LightHouse-betonikerrostalo. Se voitti pitsielementteineen vuoden betonirakennepalkinnon 2014.

betoni on myös luonut nahkansa ja uusia lähestymistapoja on kehitetty esimerkiksi erilaisten kolmiulotteisten betonipintojen muodossa.

– Esimerkiksi mainitusta Jätkäsaaren talosta ei välttämättä tule edes äkkinäiselle mieleen, että se on betonia, Kummala summaa.