Minikokoiset omakotitalot ovat yksi ratkaisu kohti ekologisempaa asumista. Toistaiseksi kyse on Suomessa vasta nousevasta trendistä. Aalto-yliopiston hankkeessa on tutkittu minitalojen ekologisuutta.
Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professori, arkkitehti Matti Kuittinen on asunut Varjoksi nimetyssä, 34 neliön kokoisessa minitalossa Lohjalla vuoden ajan. Musta konttimainen rakennus ei ole jäänyt lähiympäristöltä huomaamatta.
– Naapurit ovat ainakin kertoneet kovasti tykkäävänsä talosta. Paras luonnehdinta tuli ohikulkijalta, joka tokaisi, että tuosta ei talo voisi enää rumemmaksi mennä. Olin tästä hyvin liikuttunut positiivisessa mielessä. Ei ainakaan jättänyt mökki ketään kylmäksi, Kuittinen kertoo.
Talo koostuu lähes 60-prosenttisesti kierrätetyistä rakennusmateriaaleista. Sen myötä rakennuksen hiilijalanjälkeä onnistuttiin Kuittisen mukaan vähentämään 80 prosentilla tavalliseen omakotitaloon verrattuna.
– Käytimme teollisuudesta ylijääneitä jättömateriaaleja ja roskia, ja teimme niistä kaunista uutta arkkitehtuuria. Siellä on puuta, terästä, muovia, lasia, monia muita materiaaleja, kuten vanhoja autonrenkaita. Näiden lisäksi on käytetty uudelleen vanhoja ikkunoita, ovia, vesikalusteita ja kodinkoneita.
Lue myös: Asuntoilmoitus hämmensi – tamperelaiskämpästä puuttuu kylpyhuone: "Kainaloiden pesu voi juuri onnistua"
Minikotien ekologisuus tutkimuskohteena
Kodin lisäksi kyseessä on tutkimuskohde. Aalto-yliopiston Tiny Homes-hankkeessa on selvitetty, miten ekologisia minitalot lopulta ovat.
– Kävi ilmi, että materiaalipuolella ne ovat ekologisia, mutta yleensä energiatehokkuus on se, jossa jäädään selvästi jälkeen tavanomaisista rakennuksista. Tämä johtuu siitä, että minitaloilta ei vaadita samaa energiatehokkuutta. Jatkossa jos minitaloja tehdään, niin pitäisi malttaa tehdä rakennus hyvin energiatehokkaaksi, koska se ei ole ainakaan hinnasta kiinni, Kuittinen toteaa.
Varjo-talon rakentamisesta saatuja kokemuksia aiotaan tutkimuksessa hyödyntää myös suuremmassa mittakaavassa. Yliopisto ja VTT suunnittelevat noin 200 neliön kokoista julkista rakennusta, joka toteutetaan pitkälti kierrätysmateriaaleista. Talo tullaan kasamaan ja purkamaan neljään kaupunkiin ja siirtämään vuoden välein toiseen paikkaan. Samalla testataan erilaisia teknisiä ratkaisuja.
Omakotitalossa asuvat arvostavat tilaa. Professori Kuittinen kuitenkin muistuttaa, että ei ole kovin pitkä aika siitä, kun Suomessa asuttiin hyvinkin tiiviisti.
– Kyse on enemmänkin siitä, että pitäisi palata siihen, mikä on planeetan kantokyky materiaalien käytössä ja miten voisimme rakentamisen ratkaisuilla helpottaa nykyistä ylikulutusta.
Lue myös: Tässä on 9 miljoonan euron talo – Aurinkorannikon hinnat suomalaisalueilla nousseet pilviin
Arvon säilyminen tärkeää kiertotaloudessa
Minitalot eivät sovi kaikille, sen myöntää myös Matti Kuittinen. Hyviin puoliin kuuluu suhteellisen edullinen rakentaminen ja kompaktius.
– Se mahdollistaa myös sen, että rakennus voidaan siirtää toiselle paikkakunnalle. Tämä on tärkeää, kun ajatellaan rakennukseen sijoitettua pääomaa. Jos työt tai elämäntilanne muuttuvat tai ostaja ei halua asua juuri sillä paikkakunnalla, missä talo on, niin rakennuksen arvo säilyy pidempään. Kiertotaloudessa on keskeistä, että rakennuksen arvo säilyisi mahdollisimman pitkään.
Minitalot ovat olleet maailmalla yleisempiä ja viime vuosina trendi on rantautunut Suomeenkin. Pääkaupunkiseudulla ja Oulun alueella toimiva Forentia ehti rakentaa eri puolille maata kuusi noin kymmenen minitalon kohdetta ennen asuntokaupan hiljenemistä.
Myymättä jääneet kohteet on laitettu vuokralle, ja toiveissa on uusien minitalojen rakentaminen. Ostajissa näkyvät ikähaarukan ääripäät ja myös lemmikinomistajat.
– Eli nuoremmat alle kolmekymppiset ja sitten kuusikymppiset ja siitä ylöspäin. Sitten on nämä sijoittajat, jotka tykkäävät näistä myös, koska nämä ovat suosittuja vuokrakoteja, kertoo toimitusjohtaja Jaakko Tahkola.