Studio55.fi-lähetyksessä vieraillut psykoterapeutti Elina Reenkola kertoi, että naiset ovat usein alttiita häpeälle, mutta nykyään ollaan usein häpeämättömämpiä kuin ennen.
Suomenkielessä häpeä liittyy naiseen jo sanana. Häpeä sanan juuret ovat sanassa häpy. Nainen ja häpeä -kirjan kirjoittaneen psykoterapeutti Elina Reenkolan mukaan nainen on usein miestä alttiimpi häpeälle. Alttius liittyy naisen psyykkisiin ja anatomisiin erityisominaisuuksiin.
– Nainenhan tietysti häpeää seksuaalisuuttaan, vaikka se on muuttunut, ennen häveliäisyys oli ihanne, mutta se on hurjasti muuttunut.
Reenkola sanoo, että ennen neitsyyden menettäminen oli suuri häpeä, kun taas nykyään tilanne on lähes päinvastainen.
Suhde häpeään on muuttunut ajan myötä. Reenkola puhuu korostuneesta häpeämättömyydestä yhtenä reaktiona häpeään.
– Se (häpeämättömyys) on toinen puoli häpeää. Se on yksi tapa käsitellä häpeää, että on oikein häpeämätön. Siinä voi usein olla mukana, että häpäisee toisia. Yksi puoli häpeää on, että kaikki kääntyy itseen, ja toinen puoli, että häpäisee toisia.
Vihan ilmaiseminen ja omien rajojen määritteleminen, ettei tulisi häpäistyksi, voi olla vaikeaa naisille. Reenkola lisää, että naisille riippuvaisuus läheisistä on yleisempää kuin miehille.
– Nainen on kai tottunut, että hänen on tärkeää saada rakkautta. Hän tekee mitä vain – eivät tietenkään kaikki, mutta osa naisista – ja tuntee, että on niin arvoton, että ei ole muuta mahdollisuutta.
Reenkola kuvailee häpeää tuskalliseksi, äkillisesti nousevaksi tunteeksi, joka usein nousee avuttomuuden, riittämättömyyden ja vajavaisuuden tunteista.
Reenkolan mielestä on tärkeää kääntyä sisäänpäin, tutkailla millaisia pelkoja itsellä on ja tutustua omiin, sisäisiin tuomareihin. Näin voi etsiä vastausta siihen, onko taustalla pilkkaavia kokemuksia vanhemmilta tai opettajilta, vai onko itse rakentanut itsellensä täydellisyyden vaatimukset.
Parhaiksi lääkkeiksi häpeän jättämille haavoille Reenkola luettelee rakkauden ja armollisuuden itseään kohtaan.