Psykologi selittää, miksi jääkiekko menee joillain niin tunteisiin
4:43KATSO MYÖS: Leijonat voitti MM-kultaa 2022, mutta tuoko suosikkijoukkueen menestys ihmiselle onnen? Miksi Suomi nousee vuodesta toiseen onnellisimpien maiden listalle, jos syy ei ole jääkiekko? Vastaamassa hyvinvoinnin psykologian dosentti Frank Martela Aalto-yliopistosta.
Julkaistu 21.05.2023 13:02
Outi Jaatinen
outi.jaatinen@mtv.fi
Psykologin mukaan lätkähuuma on yhdistelmä aivokemiaa ja yhteisöllisyyttä.
Jääkiekon miesten MM-kisat innostavat monet urheilun ystävät ruutujen ääreen tai katsomoon. Joidenkin kohdalla kyse voi olla suorastaan lätkähuumasta. Psykologi Katariina Laurila Terveystalosta kertoo, mistä tällainen voimakas tunnetila voi johtua.
Kokemukseen lätkähuuman tunteesta voi Laurilan mukaan vaikuttaa moni asia. Yksi erittäin merkittävä tekijä on yhteisöllisyyden tunne.
– Siinä syntyy voimakas yhteisöllisyyden kokemus fanien keskuudessa ja ollaan mukana siinä suuressa porukassa, Laurila kuvailee.
Yhteisöllisyys on ihmiselle perustavanlaatuinen tarve ja entisaikoina ihminen on saanut kokea sitä eläessään heimoissa ja kyläyhteisöissä. Länsimaisessa kulttuurissa tällainen on vähentynyt ja Laurilan mukaan ihminen voikin nykyisin löytää niin sanotun oman heimonsa esimerkiksi urheilumatseista tai muista harrastuksista ja niiden ympärille rakentuneista ryhmistä.
– Tällaisissa pelikokemuksissa kuulutaan siihen heimoon hetkellisesti ja koetaan voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta heimon jäsenten kanssa.
Myös aivokemia vaikuttaa tunnetiloihin, kun katsotaan peliä. Kun olemme iloisia, onnellisia ja meidän on hyvä olla, kehossamme erittyy dopamiinia eli niin sanottua mielihyvähormonia. Dopamiini on keskushermoston välittäjäaine ja vaikuttaa mielihyväkeskukseen.
Jääkiekko-ottelua tai muuta peliä seuraavan ihmisen kehossa voi tapahtua dopamiinimyrsky tai -ryöppy.
– Toki sitä voi erittyä muussakin kanssakäymisessä, mutta tällaisessa dopamiinipiikki on varmasti tosi suuri, koska tilanne on niin latautunut ja jännittävä.
Pelin tapahtumat voivat luonnollisesti vaikuttaa siihen, pysyykö dopamiinin tuottama hyvä olo yllä vai ei. Urheilupsykologian saralla on havaittu, että oman joukkueen häviön myötä voi pettyneen penkkiurheilijan kehoon alkaa erittyä kortisolia, kun henkilö alkaa stressaantua. Stressihormoni kortisoli voi aiheuttaa ärtyneisyyttä ja jopa aggressiivisuutta.
Häviöllä on havaittu olevan vaikutusta myös serotoniinin välittymiseen aivoissa. Serotoniini on dopamiinin tavoin aivojen välittäjäaine, joka vaikuttaa mielialaan.
Häviön jälkeen serotoniini alkaa laskea ja jatkaa laskuaan erityisesti pelin jälkeen. Urheilufani voi tuntea alakuloa, apatiaa ja masentuneisuuden tunnettakin.
Myös serotoniinin puutteeseen liitetään impulsiivisuutta ja väkivaltaistakin käytöstä. Tämä voi Laurilan mukaan osaltaan selittää sitä, miksi joskus urheilumatseihin liittyen nähdään väkivaltaisuutta.
Penkkiurheilija voi kokea monenlaisia tunteita peliä seuratessaan.Shutterstock
Yhteisöllisyyden tunteen ja aivojen välittäjäaineiden ohella lätkähuuman tunteeseen vaikuttavat aivojen peilisolut eli niin sanotut empatianeuronit, jotka tunnistavat liikettä, ääntä, ilmeitä ja eleitä. Ne kertovat meille, mitä toiset tekevät ja kokevat.
Peilisolujen on havaittu aktivoituvan erityisen voimakkaasti pelitilanteissa, kun urheiluottelua katsova ihminen kokee kuuluvansa saman joukkueen faneihin ja samastuu oman joukkueen pelaajiin todella voimakkaasti. Tällöin koetaan lähestulkoon samanlaista tunnetta kuin kentällä olevat pelaajat, vaikka ollaankin itse katsomossa.
– Empatiakokemus on niin voimakas, että tuntuu ihan siltä kuin itse olisi siellä mukana.
Tästä voi seurata monelle urheilun ystävälle kenties tuttujakin tilanteita: puhutaan kisamenestyksestä me-muodossa, kuten että ”jee, me voitettiin” ja huudellaan sohvannurkasta pelaajille neuvoja.
Laurila arvelee, että yhteisöllisyyden kokemukset kuten urheilumatsit saattavat olla entistäkin tärkeämpiä kokemuksia aikoina, jolloin ihmisten turvallisuuden kokemus on uhattuna. Ukrainan sota ja korona-aika ovat voineet järkyttää monen turvallisuuden tunnetta. Korona-aikana on voinut myös tuntua hankalalta olla yhteyksissä muihin ihmisiin.
Epävarmoina aikoina urheiluotteluiden tai muiden tapahtumien tai harrastusten aiheuttaman yhteisöllisyyden kokemuksen merkitys voikin korostua.
– Niihin tulee paljon enemmän tunnelatausta, koska yhteisöllisyys on ollut uhattuna, Laurila kertoo.
