"Psykiatriset sairaalat usein säilytyspaikkoja"

Stakesin tutkimusprofessorin Kristian Walhbeckin ajatukset psykiatristen sairaaloiden lakkauttamisesta saavat ymmärrystä Mielenterveyden keskusliitosta. Wahlbeckin mielestä laitoskeskeisyyden häivyttäminen on tarpeen mielenterveyspalvelujen uudenaikaistamiseksi.

Mielenterveyden keskusliiton viestintäjohtaja Inkeri Aalto ei täysin tyrmää Wahlbeckin ajatusta. Hänen mukaansa kovat keinot ovat tarpeen myös asian keskusteluun tuomisessa.

- Se kuulostaa radikaalilta, mutta se on ehkä tarpeen, jotta avohoidon kehittämisessä vihdoinkin tapahtuisi jotain. Tällä hetkellä laitokset ovat monesti myös säilytyspaikkoja, kun avohoitoa ei ole tarjolla. Monet pärjäisivät avohoidossa, jos heille olisi järjestetty monimuotoista psykososiaalista tukea, eikä pelkkää lääkitystä, Aalto toteaa.

- Asian ydin ei ole, että on laitoksia, vaan että ihmiset saavat sitä hoitoa mitä tarvitsevat ja silloin kun he sitä tarvitsevat.

Aalto muistuttaa, että sairaalahoito on tarpeen akuutissa tilanteessa, mutta vuosia psykiatrisella osastolla olevat hyötyisivät, jos pääsisivät kodinomaisempaan ympäristöön asumaan.

"Kotona on ihanaa"

Helsinkiläinen Elina Pekkanen sairastaa skitsofreniaa, joka todettiin vuonna 2000. Hän on käynyt läpi kolme psykoosia, joista vain yhden hän on sairastanut sairaalassa.

- Ensimmäisellä kerralla äiti auttoi minua. Hän esimerkiksi siivosi huoneeni, mutta muuten kuljin omia reittejäni, kävin kirjastossa ja näin. Äiti myös auttoi minua tajuamaan, että minulla on harhoja.

- Mielestäni tekeminen auttaa psykoosiin. Toisella kerralla, kun asuin yksin ja minulla oli sekä skitsofrenia että psykoosi, menin esimerkiksi pianokouluun ja ajelin paljon polkupyörällä. Siitä toipuu sitä mukaa, kun tekee asioita, Pekkanen kuvailee.

Nykyisin Pekkanen käy Tukipiste Laturissa Helsingissä ja on tyytyväinen elämäänsä.

- Minulla on Laturi, en kaipaa mitään. Ja kotona on ihanaa. Olen tyytyväinen, kun asiani ovat hoituneet hyvin. Tiedän monia, joilla on toisin. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa oli juttu, että kaikilla mielenterveyskuntoutujilla ei ole edes hoitosuunnitelmaa, vaikka se on lakisääteinen. Resurssien puutteen takia ihmiset joutuvat kärsimään hoidon puutteesta.

Pekkasesta itsestään ei tunnu, että yhteiskunta olisi jättänyt hänet heitteille. Terapia-apua on edelleen tarjolla, jos hän sitä haluaa.

Vaikka Pekkanen on selvinnyt sairautensa kanssa pitkälle ilman sairaalahoitoa, hän ei kuitenkaan kannata psykiatristen osastojen lopettamista täysin.

- Ihmiset, jotka ovat psykoottisia ja vaarallisia itselleen, tarvitsevat suljettua osastoa. Miten ratkaistaisiin sellaisten henkilöiden tilanne? Ja onko yhteiskunta valmis satsaamaan rahaa siihen, että esimerkiksi terapiakertoja lisättäisiin?

Lue myös: