Stressiä pukkaa, uni ei tule, ahdistaa. Mieli uhkaa järkkyä. Psyykkiseen pahoinvointiin ja mielenterveyden häiriöihin on tarjolla erilaisia apukeinoja ja hoitoja, ja erilaiset ammattinimikkeet menevät arkipuheessa helposti sekaisin.
Mitä eroa on esimerkiksi psykiatrilla, psykologilla, psykoterapeutilla tai vaikkapa muilla itseään terapeutiksi kutsuvilla, ja kuka heidän toimintaansa valvoo?
STT kysyi asiaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetusvaradekaanilta, psykiatrian professori Tiina Pauniolta, Psykologiliiton puheenjohtajalta Annarilla Ahtolalta ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ryhmäpäälliköltä Maarit Mikkoselta.
Yleislääkäri
Kaikilla lääkäreillä on Suomessa ainakin kohtalaiset valmiudet hoitaa mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta. Lääkärit käyvät kuusivuotisen yliopistokoulutuksen, jonka jälkeen heistä tulee lääketieteen lisensiaatteja. Koulutukseen sisältyy myös psykiatrian opintoja.
Lääkärinä toimiminen edellyttää vaadittavien opintojen lisäksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran myöntämän ammatinharjoittamisoikeuden.
Laillistetut lääkärit merkitään hakemuksesta terveydenhuollon ammattihenkilörekisteriin Terhikkiin, jonka julkisesta osiosta eli Julki-Terhikistä myös kaikki kansalaiset voivat käydä tarkistamassa lääkäreiden tiedot. Valvira ja aluehallintovirastot valvovat lääkäreitä.
Valtaosa lääkäreistä erikoistuu valmistumisensa jälkeen johonkin lääketieteen erikoisalaan. Jos perushoitotoimet eivät riitä potilaan mielenterveysongelmien ratkomiseen tai hänellä on vakavampia mielen sairauksia, kuten psykoottisuutta, yleislääkäri ohjaa asiakkaan yleensä eteenpäin psykiatriseen konsultaatioon.