Psykiatri, psykologi, psykoterapeutti – titteleitä on paljon, mutta mitä kukin tekee ja kuka toimintaa valvoo?

Mitä eroa on esimerkiksi psykiatrilla, psykologilla, psykoterapeutilla tai vaikkapa muilla itseään terapeutiksi kutsuvilla, ja kuka heidän toimintaansa valvoo?

STT kysyi asiaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetusvaradekaanilta, psykiatrian professori Tiina Pauniolta, Psykologiliiton puheenjohtajalta Annarilla Ahtolalta ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ryhmäpäälliköltä Maarit Mikkoselta.

Yleislääkäri

Kaikilla lääkäreillä on Suomessa ainakin kohtalaiset valmiudet hoitaa mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta. Lääkärit käyvät kuusivuotisen yliopistokoulutuksen, jonka jälkeen heistä tulee lääketieteen lisensiaatteja. Koulutukseen sisältyy myös psykiatrian opintoja.

Lääkärinä toimiminen edellyttää vaadittavien opintojen lisäksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran myöntämän ammatinharjoittamisoikeuden.

Laillistetut lääkärit merkitään hakemuksesta terveydenhuollon ammattihenkilörekisteriin Terhikkiin, jonka julkisesta osiosta eli Julki-Terhikistä myös kaikki kansalaiset voivat käydä tarkistamassa lääkäreiden tiedot. Valvira ja aluehallintovirastot valvovat lääkäreitä.

Valtaosa lääkäreistä erikoistuu valmistumisensa jälkeen johonkin lääketieteen erikoisalaan. Jos perushoitotoimet eivät riitä potilaan mielenterveysongelmien ratkomiseen tai hänellä on vakavampia mielen sairauksia, kuten psykoottisuutta, yleislääkäri ohjaa asiakkaan yleensä eteenpäin psykiatriseen konsultaatioon.

Psykiatri

Psykiatrian erikoislääkäri on erikoistunut tutkimaan, arvioimaan ja hoitamaan nimenomaan mielenterveyden häiriöitä ja sairauksia. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon lisäksi hän on suorittanut noin kuuden vuoden lisäkoulutuksen psykiatriasta. Koulutustaustaa on siis yhteensä vähintään 12 vuotta.

Lääkäri voi erikoistua myös nuorisopsykiatrian, lastenpsykiatrian tai oikeuspsykiatrian erikoisaloille, joille jokaiselle on oma koulutuksensa.

Psykiatrian erikoislääkärin työssä korostuu vakavien mielenterveyden häiriöiden ja sairauksien hoito. Lääkäri tekee muun muassa diagnostisen arvion ja arvion hoidon tarpeesta sekä hoitosuosituksen, joka voi olla psykososiaalista hoitoa, kuten psykoterapiaa, tai lääkehoitoa.

Samaan tapaan kuin muut lääkärit laillistetut psykiatrian erikoislääkärit löytyvät Terhikki-rekisteristä ja ovat Valviran ja aluehallintovirastojen valvonnan alaisia.

Psykologi

Siinä missä psykiatria on ennen kaikkea oppi mielen sairauksista, psykologia on ihmisen kehityksen, käyttäytymisen ja mielen yleistiede.

Psykologi voi esimerkiksi keskustelun ja psykologisten tutkimusten avulla arvioida psyykkistä vointia ja hoidon tarvetta sekä tarjota tukea ja hoitoa vaikeissa elämäntilanteissa tai mielenterveyden järkkyessä.

Psykologin osaamiseen kuuluvat myös kognitiiviset toiminnot eli esimerkiksi oppiminen ja muisti. Psykologi tekee psykodiagnostiikkaa, mutta ei anna lääketieteellisiä diagnooseja tai määrää lääkkeitä.

Psykiatri ja psykologi tekevät usein arjen hoitotyössä yhteistyötä, ja esimerkiksi psykologien tutkimukset toimivat tukena lääkäreiden hoitopäätöksissä.
Psykologiksi pääseminen edellyttää noin viiden ja puolen vuoden yliopistokoulutusta, jonka jälkeen valmistutaan psykologian maisteriksi.

Koulutukseen kuuluu pakollinen viiden kuukauden työharjoittelu. Psykologi voi halutessaan erikoistua lasten ja nuorten psykologiaan, neuropsykologiaan, kliiniseen mielenterveyspsykologiaan, psykoterapian tutkimukseen, terveyspsykologiaan tai työ- ja organisaatiopsykologiaan kahden vuoden työkokemuksen jälkeen.

Koulutukset ovat kolmevuotisia. Psykologi voi myös kouluttautua psykoterapeutiksi.

Lääkäreiden tapaan psykologit ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Psykologin tehtävissä voivat siis toimia vain sellaiset ihmiset, jotka ovat saaneet koulutuksensa pohjalta Valviralta tähän oikeuden. Psykologit ovat Valviran ja aluehallintovirastojen valvonnassa, ja heidät on merkitty Terhikki-rekisteriin.

Psykoterapeutti

Psykoterapia on hoitomuoto, jossa psyykkisiä vaikeuksia ratkotaan psykologisin menetelmin. Psykoterapiasta on lukuisia eri suuntauksia.

Psykoterapiaan hakeudutaan usein masennuksen, ahdistuksen tai muiden mielenterveyden häiriöiden vuoksi, mutta psykoterapia voi tähdätä varsinaisen sairauden hoidon ohella myös esimerkiksi yleisen elämänlaadun parantamiseen erilaisissa kriisitilanteissa.

Psykoterapeutti on Suomessa nimikesuojattu ammattihenkilö, mikä tarkoittaa, että psykoterapeutiksi saa kutsua itseään sellainen ihminen, joka on hakenut koulutuksensa perusteella Valviralta luvan käyttää kyseistä ammattinimikettä.

Palveluja voivat antaa myös muut henkilöt, jonka pätevyyden ja ammattitaidon työnantaja katsoo riittäväksi tehtävien hoitamiseen. Tällöin työntekijä ei kuitenkaan saa kutsua itseään psykoterapeutiksi.

Psykoterapeutiksi ei voi opiskella ilman soveltuvaa pohjakoulutusta eikä käytännön kokemusta hoitotyöstä. Monet psykoterapeuteista ovat pohjakoulutukseltaan psykologeja. Psykoterapeutiksi kouluttautuneiden joukossa on myös esimerkiksi psykiatreja.

Psykoterapeuttikoulutusta järjestävät yliopistot. Järjestävällä yliopistolla tulee olla psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Psykoterapeutin koulutus kestää noin neljä vuotta, ja se sisältää teoriaosuuden lisäksi oman koulutuspsykoterapian ja harjoituspotilaita, joiden hoitoon kuuluu tiivis kokeneen psykoterapeutin työnohjaus.

Lue lisää: Vastaamo-kiristäjän aikaraja umpeutui – julkaistaanko tiedot? Toistaiseksi Tor-verkossa liikkuu vain epäselviä väitteitä

Psykoterapeuttikoulutus on niitä harvoja terveydenhuollon koulutuksia, joiden kustannukset maksaa koulutettava itse tai joissakin tapauksissa hänen työnantajansa. Kustannukset voivat nousta kymmeniintuhansiin euroihin.

Psykoterapeutit ovat Valviran ja aluehallintovirastojen valvonnassa, ja heidät on merkitty Terhikki-rekisteriin.

Terapeutti

Erilaisia terapeutteja löytyy internet-hauilla iso joukko. Terapeuttina voi toimia periaatteessa kuka tahansa ilman minkäänlaista kunnollista koulutusta tai ammattitaitoa. Terapeutti-nimikettä ei ole millään tavalla suojattu.

Terapeuttien luokse menevien asiakkaiden on syytä tiedostaa se, että kyseessä eivät ole terveydenhuollon ammattihenkilöt eikä Valvira valvo heidän toimintaansa. Ongelmatapauksissa voi kääntyä kuluttajaviranomaisten puoleen.

Valviran valvonnassa olevia laillistettuja tai nimikesuojattuja terapeutti-päätteisiä nimikkeitä on yhteensä kuusi. Laillistettuja ammattihenkilöitä ovat fysioterapeutti, puheterapeutti, ravitsemusterapeutti ja toimintaterapeutti. Nimikesuojattuja ovat puolestaan jalkaterapeutti ja psykoterapeutti.