Vaikea menneisyys ei merkitse vaikeaa tulevaisuutta. Masennus voi kuitenkin syödä myös eläkeläisen elämänilon. Tautia ei välttämättä itse osaa tunnistaa.
Kun ikää on yli 90, elämää erilaisine kokemuksineen on takana jo runsaasti. Se, vaikuttavatko elämän vaikeat kokemukset hyvään vanhuuteen, on geriatrian professori Jaakko Valjanteen mukaan hyvä kysymys.
– Olemme haastatelleet näitä "tervaskantoja", jotka ovat osallistuneet myös Tervaskannot 90+ -tutkimukseen. Olen ollut mukana haastattelujen purkutilanteissa. Minua itseäni on hämmentänyt, että vaikka on ollut köyhä lapsuus, vaikea sota-aika, ihminen on menettänyt ehkä veljensä, isä ja äiti ovat kuolleet, ystävät ovat kuolleet, puoliso on kuollut, se ei välttämättä näyttäydy siinä hetkessä, kun heitä 95-vuotiaana kohdataan. Tietysti tämä on valikoitu joukko. He kertoivat elämänsä erittäin hyvää elämää, ainakin osa heistä, Valvanne sanoo.
– Ei se, että elämän varrella on vaikeita kokemuksia, välttämättä tarkoita sitä, että vanhuus olisi huono ja onneton. On eri asia, jos on masennusta, joka on vaikea sairaus ja edelleen vajaadiagnosoitu ja vajaahoidettu. Se vie elämänilon, passivoi ja vie toimintakyvyn.
Valvanne kirjoitti yhdessä Lotta Tuohinon kanssa teoksen 60+ – Iloa elämään!. Kirja antaa vinkkejä esimerkiksi sopivasta ravinnosta, liikunnasta ja elämäntavoista. Kohderyhmänä ovat ikääntyneet ihmiset itse, eivät siis esimerkiksi pelkästään alan ammattilaiset.
"Olen vähintään yhtä huolissani siitä, että alidiagnosoidaan"
Kun ihminen ei voi hyvin ja hänen toimintakykynsä on laskenut, on tärkeää etsiä ongelman syy ja hoitaa sitä oikein.
