Vanhanakin pitäisi uskaltaa haluta, tahtoa ja toivoa. Vanhenemisessa voi olla myös iloa, vaikka geriatrian professori Jaakko Valvanne myöntääkin, että vanheneminen tapahtumana on toisinaan "aika tylsä juttu".
– Niin kauan kuin elää, pitäisi voida elää niin kuin haluaa. Niin, että toteuttaisi ajatuksia ja toiveita, mitä on. Ehkä jotain sellaista, mitä ei ole vielä siihen mennessä tehnyt. Ainakin niin, että ei eläisi muiden ehdoilla: lasten, puolison tai hoitajien, palvelujärjestelmän ehdoilla, kuvaa Jaakko Valvanne, geriatrian professori Tampereen yliopistosta.
Keskustelun aiheena on iloinen vanhuus.
Valvanne kirjoitti yhdessä Lotta Tuohinon kanssa teoksen 60+ – Iloa elämään!. Kirja antaa vinkkejä esimerkiksi sopivasta ravinnosta, liikunnasta ja elämäntavoista. Kohderyhmänä ovat ikääntyneet ihmiset itse, eivät siis esimerkiksi pelkästään alan ammattilaiset.
Vanhenemisessa voi olla myös iloa, vaikka Valvanne myöntääkin, että vanheneminen tapahtumana on "aika tylsä juttu".
– Eiväthän ne vanhenemisen muutokset, joita elimistössä tapahtuu, sinänsä ole iloisia asioita. Ne ovat kuivumista, surkastuumista, jäykistymistä, hidastumista. Ja ajatus, että kuolema on aina lähempänä ja lähempänä. Ei se lähtökohtaisesti ole mukava asia, päinvastoin. Kyllähän se pelottaa useimpia meistä. Mutta ajatus on, että vanhenemisen voi liittyä myös iloisia asioita, ja sen voi nähdä myös pilke silmäkulmassa.
