Asiantuntijan mukaan jos kilpailun aikoo voittaa, täytyy tarjota halpaa. "Laatuahan meillä ei kukaan kysy", toteaa Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön emeritaprofessori Marja Vaarama.
– Kansainvälisten pääomasijoittajien omistamat isot yritykset valtaavat markkinoita jatkuvasti, kunnat vaativat halpuutta eivät laatua, ja ovat painaneet hintoja usein alemmaksi kuin omassa toiminnassaan. Yhteiskuntavastuu on hukassa niin hoivan järjestäjillä eli kunnilla kuin epäeettisiä tarjouksia tekevillä palvelun tuottajillakin, toteaa Vaarama.
Väestö vanhenee, raha on tiukassa. Kuntatalous on ollut vaikeuksissa pitkään.
– Palveluun pääsyn kynnys on nostettu korkeaksi ja toisaalta kunnat kysyvät halpaa. Myyjien täytyy pysyä tässä leikissä mukana eli tarjota halpaa. Laatuahan meillä ei kukaan kysy. Tilanne on huono vanhuksen ja veronmaksajan kannalta.
Professorin mukaan alhaiset hinnat myös näkyvät.
– Alhaiset hinnat näkyy arjessa siten, että siellä on liian vähän henkilökuntaa, henkilökunnalla on paljon osaamisvajeita, johto ei ole tilanteen tasalla, puuttuu toiminnanohjausjärjestelmät. Sitten se näkyy siinä, että vanhukselle tarjotaan se minimi. Paljon inhimillistä hätää ja kärsimystä pitää tapahtua ennen kuin joku epäeettinen toimija saadaan markkinoilta pois.
"Tässä on hiljainen yhteiskunnallinen hyväksyntä – vanhuksia voi hoitaa huonosti"
Vaaraman mukaan vanhuspalveluista on leikattu vuosien saatossa niin paljon, että tilanne alkaa olemaan moraalisesti arveluttavalla tasolla.
– Tässä on hiljainen yhteiskunnallinen hyväksyntä – vanhuksia voi hoitaa huonosti. Onko se avun tarpeessa oleva vanhus kauppatavaraa että palataanko me siihen takaisin huutolaisjärjestelmään, jolloin kunta myi apua tarvitsijoita niille, jotka halvimmilla otti. Eli onko tämä meidän nykyaikaisen yhteiskunnan periaate, jolla me haluamme toimia?
– Esimerkiksi Ruotsi käyttää kaksi kertaa enemmän rahaa vanhuspalveluihin kuin Suomi. Meillä tutkijapiireissä ollaan aika yksimielisiä, että se on miljardi euroa, mitä vajeen paikkaamiseen tarvittaisiin ja lisäksi ylläpitoraha. Että ei tämä ihan pikkurahoilla ratkea, emeritaprofessori arvioi.
Vaarama toivoo vanhustenhoitoon laatu- ja vaikuttavuuskriteerejä kilpailutuksen pohjaksi. Lisäksi hän ehdottaa suoraosto-oikeutta kunnille.
– Asiakkaan oikeuksia hyvään ja inhimilliseen hoivaan pitäisi vahvistaa, saada maahan laatukriteerit, tulkita EU-direktiiviä toisin, hillitä voitontavoittelua, tukea osuuskuntamuotoista toimintaa, mahdollistaa hoivan suorahankinnat eettisesti toimivilta yrityksiltä, ja luopua nykyisestä vastuuttomasta huutolaismeiningistä. Vanhusten hädän ei pitäisi olla kauppatavaraa.