Hoitopaikkaa on vaikea valita ilman vertailukelpoista tietoa – terveyspalveluiden laatutiedot hajanaisia

Jos yksittäinen ihminen haluaa selvittää, minne kannattaa pyrkiä vaikkapa lonkkaleikkaukseen, hammasproteesin asennukseen tai rintasyöpähoitoon, tieto parhaista paikoista pitää etsiä itse hajanaisista lähteistä tai kuulla puskaradiosta.

Lue myös: Potilasvahinkojen ja huomautusten määrät eivät toimi lääkärien osaamisen mittareina – soten valinnanvapauteen tarvittaisiin uusia keinoja vertailuun

Jos sote-uudistuksen valinnanvapaus toteutuu suunnitellusti, tiedon tarve räjähtää käsiin. Suunnitelmissa on, että ihmiset saavat hakea tavanomaiset lääkäri- ja hammaslääkäripalvelunsa haluamaltaan taholta, oli kyseessä sitten kunnallinen terveyskeskus tai yksityislääkäriasema. Nyt palveluiden vertailuun ei ole yksinkertaista keinoa.

Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtajan Kirsi Varhilan mukaan terveydenhuollon palveluita mittaillaan paljon sairaanhoitopiireittäin, mutta niitäkään tietoja ei ole julkistettu kootusti.

– Pätevä ihminen pystyy näitä jonkin verran selvittämään penkomalla. Sen tekeminen kuitenkin vaatii Sherlock Holmes -tyyppistä salapoliisityötä, Varhila sanoo.

Osa sairaanhoitopiireistä on Varhilan mukaan alkanut julkaista tietoja esimerkiksi siitä, miten nopeasti heillä pääsee vastaanotolle tai paljonko erilaisia ongelmatilanteita syntyy. Tiedonkeruun keinot, tavoitteet ja julkaisutavat kuitenkin vaihtelevat, eivätkä tulokset ole yhteismitallisia.

Tiedot siellä täällä

Tietoa kyllä kerätään Suomessa paljon, mutta se kertyy sinne tänne, selittää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Persephone Doupi.

– Yksi ongelmistamme on siinä, että meillä on monia eri tietolähteitä, joissa kuvataan hieman eri asioita. Kansallisella tasolla tämä tieto ei keräänny yhteen paikkaan niin, että saisimme kattavan kuvan siitä, missä tilanteessa olemme, hän sanoo.

Esimerkiksi lääkehaitat ilmoitetaan Fimealle, kantelut aluehallintovirastoille ja Valviralle ja korvausta kaipaavat potilasvahingot Potilasvakuutuskeskukselle. THL saa potilaalle haittaa aiheuttaneista tapahtumista tiedon Hilmo-järjestelmän kautta, ja jokaisella organisaatiolla on Doupin mukaan lisäksi oma haittatapahtumien seurantajärjestelmänsä.

Tiedon hajanaisuus vaikeuttaa myös viranomaisten päätöksentekoa: esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan jättiuudistuksen jälkeiset maakunnat tarvitsisivat kattavia ja vertailukelpoisia tietoja kun ne pohtivat, missä määrin ne esimerkiksi tahtovat ostaa terveyspalveluita yksityisiltä yrityksiltä.

Tietohankkeet vireillä

Hankkeita tietojen kokoamiseksi laaturekistereihin on käynnissä sekä THL:ssä että sosiaali- ja terveysministeriössä.

THL:n sote-tietopohjan projektijohtaja Eeva Ketola arvioi, että ensimmäiseksi julkaistaan luultavasti tiedot asiakkaiden tyytyväisyydestä hoitoonsa eri paikoissa. Jo nyt julkisen puolen verkkosivuilla pitäisi olla näkyvissä hoitoonpääsyajat, jotka myös yksityisen puolen sote-keskustoimijoiden pitää luultavasti tulevaisuudessa julkistaa.

Ketolan mukaan tarvitaan kuitenkin runsasta julkista keskustelua siitä, millaisia tietoja ihmiset todella tarvitsevat ja haluavat terveyspalveluiden laadusta.

– Tarkoitetaanko sillä henkilökunnan työkokemusta, haittatapahtumien ja potilasvahinkojen määrää, erikoislääkärien saatavuutta vai jotain aivan muuta? Laatu on monialainen käsite, Ketola sanoo.