Eri terveyspalvelujen laadun vertaileminen on monimutkainen savotta, koska ihminen voi sairastua ja häntä voidaan hoitaa hyvin monin eri tavoin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella THL:llä on paraikaa meneillään terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit -hanke, jolla laatuvertailusta halutaan tehdä mahdollista.
Mutta millaisia tietoja kansalaiset tarvitsevat tehdessään päätöksiä siitä, mistä hoitonsa hakevat, THL:n hankejohtaja Pia Maria Jonsson?
– Ihmiset ovat varsin erilaisia ja voivat haluta katsoa erilaisia tietoja. Varsinkin pitkäaikaisissa ja kroonisissa taudeissa on suuri merkitys yleisellä kohtelulla, informoinnilla ja vuorovaikutuksella potilaan ja henkilökunnan välillä, hän kertoo.
– Potilaita kiinnostaa myös, missä määrin komplikaatioita syntyy ja leikkaukset onnistuvat. Jokainen meistä haluaa varmastikin turvallista hoitoa. Yksi laadun ulottuvuus on hoitoon pääsy, eli kauanko joutuu jonottamaan. Viiveitä voi olla myös hoitoprosessin sisällä, ja sekin voi kiinnostaa.
Aluksi kuusi rekisteriä
THL:n pilottihankkeessa on lähdetty ensimmäiseksi rakentamaan kuutta rajallista rekisteriä. Niiden avulla aiotaan vertailla reumatautien, diabeteksen, eturauhassyövän, hiv-tartunnan, iskeemisen sydäntaudin ja selkäkirurgian hoitojen laatua ja niiden tuloksia.
Alkavana vuonna ensimmäisiin rekistereihin lisätään vielä joku psykiatrian laaturekisteri.
– Mukaan on haluttu saada suuria ja merkittäviä kansantauteja, mutta myös sellaisia diagnooseja, joista on valmiiksi jonkinlaista kokemusta tai rakennuspalikoita kansallisen laaturekisterin luomiseen, Jonsson kertoo.
Hoitotulosten vertailu on monimutkaista, koska erilaiset tilanteet vaativat erilaisia mittareita. Esimerkiksi infektioiden kohdalla voidaan vertailla parantuneiden määrää. Diabeteksessa katsotaan hoitotasapainossa pysymistä ja komplikaatioilta välttymistä. Syöpätautien kohdalla yksi keskeinen mittari on elossapysyminen ja se, miten kauan potilas pystyy elämään normaalisti
– Hieno puoli on myös se, että pystymme tutkimaan hoitojen vaikuttavuutta ja potilasturvallisuutta arkipäivän tilanteissa. Muutenhan terveydenhuoltoa rakennetaan paljon kokeellisen tutkimustiedon varaan. Arkinen terveydenhuolto ei kuitenkaan vastaa sitä kokeellista tutkimusta, ja sitä eroa on syytä tutkailla ja aina pyrkiä parantamaan tuloksia, Jonsson kertoo.
Rekistereistä on apua niin paikallisen laadun parantamiseen, sairaanhoitopiirien ja maakuntien vertailuun kuin potilaiden ja kansalaisten informointiin siitä, miten eri hoitoyksiköt toimivat.
– Kansallisilla toimijoilla on tietysti velvollisuus seurata, että laatu on tasaista kautta maan. Tämä on yhdenvertaisuuden yksi keskeinen asia. Usein siitä puhutaan kuin kyse olisi vain palveluverkosta ja siitä, mihin hoito keskittyy, mutta kyse on myös siitä, että kaikki saavat yhtä laadukasta hoitoa, Jonsson sanoo.