Nuorgamilainen porotilallinen tyrmää väitteet siitä, etteivät suomalaiset osaisi hyödyntää poron ruhonosia tehokkaasti.
Nuorgamissa yrittäjänä työskentelevä porotilallinen ja poronlihan suoramyyjä Kielo Länsman ihmettelee väitettä, jonka mukaan poronsydämiä osattaisiin arvostaa ainoastaan ulkomailla. Ruoka-alan monitoimimies ja Eat&Joy Maatilatori -yrityksen perustajaosakas Eeropekka Rislakki totesi Makuja.fi-sivustolle huhtikuun alussa, ettei Suomessa osata vielä ruokavientiä.
Yllättävä Suomi-ruoka on Japanissa hitti – "on se kumma, kun raha ei kiinnosta suomalaisia"
Rislakin mukaan suomalaiset poroisännät eivät pysty hyödyntämään esimerkiksi poronsydäntä, joka on Japanissa suurta herkkua. Rislakin mukaan poronsydämet ovat Suomessa olleet lähinnä biojätettä tai sitten ne syötetään koirille. Kielo Länsmanin mukaan tämä ei todellakaan pidä paikkansa.
– Porotilallisena ja poronlihan suoramyyjänä en voi kuin ihmetellä väitettä, ettei poronsydäntä osattaisi arvostaa. Ilmeisesti asiaa on kysytty vain joltakin yksittäiseltä etelä-lapin poromieheltä. Voin suoramyyjänä kertoa että ainakin täällä Norjan-rajan pinnassa poronsydän on rahallisesti yksi arvokkaimmista poron osista. Kaikki sydän mitä meillä tulee, menee meillä kuivalihaksi ja myydään hyvällä hinnalla nopeasti eteenpäin. Sydämiä tuodaan tänne raja-kauppoihin myös etelä-lapin lihanjalostajilta ja lihojen kuivatusaikaan niitä kysytään meiltäkin ihan päivittäin, Länsman sanoo.
"Miksi poroa pitäisi rahdata toiselle puolen maapalloa?"
Länsmanin tilalla suolataan ja kuivataan kaikki teurastettujen porojen sydämet itse ja sille olisi moninkertaisesti kysyntää, kun tilalla pystytään tuottamaan.
– Jokaisella porolla on vain yksi sydän ja yksi kieli. Molemmat ovat tuotteita, joita menisi enemmän ihan lähialueenkin markkinoille mitä ikinä pystytään tuottamaan. En todellakaan usko että kukaan on niin hullu että syöttää niitä koirille tai heittää menemään koska kuivatun sydämen kilohinnat ovat täällä kaupoissakin halvimmillaan pitkälle yli 60 euroa kilolta.
Länsmanilla on suoramyyntitila Suomen ja Norjan rajalla, joten suurin osa porotuotteista päätyy rajan takaa tuleville norjalaisille asiakkaille. Varsinaista vientiä porotuotteiden kohdalla on kuitenkin hankala harrastaa, eikä Länsman haluaisi välttämättä edes niin tehdä.
– Kyselyitä tulee jonkin verran mutta raaka-aineen saaminen on ongelma. Poroja saa olla tietyillä alueilla vain tietty määrä ja lisääntyneet petomäärät pienentävät yhä suuremmassa määrin teurasmääriä. Eli porosta ei koskaan tule mitään maata järisyttävää vientituotetta – ja miksi pitäisikään, kun samaan aikaan puhutaan lähiruoan merkityksestä ja ilmastonmuutoksesta. En siis ymmärrä miksi tuotetta jota on jo nykyisellään rajallisesti ja joka saadaan markkinoitua lähialueelle pitäisikään rahdata toiselle puolen maapalloa.
Länsmanin mukaan Japanista ja Yhdysvalloista on kyselty muun muassa poronkielien perään, mutta monessa tapauksessa jo pelkkä koe-erä olisi ollut suurempi kuin poronlihan vuotuinen tuotanto koko poronhoitoalueella.
Porosta hyödynnetään lähes kaikki
Kielo Länsmanin mukaan porosta pystytään hyödyntämään lähes kaikki, kun se teurastetaan.
– Henkeä lukuun ottamatta, kukaan ei ole keksinyt vielä pullottaa ja myydä sitä, Länsman nauraa.
– Totta puhuen päät, koparat ja rapamahat menevät hukkaan. Päästä tosin otetaan sarvet, mutta siitä voisi keittää myös lihahyytelöä ja koparoista menisi ydinluut nekin kaupaksi, mutta niiden nylkeminen on todella raskasta puuhaa eikä siitä saa työlleen palkkaa. Kaiken hyödynnettävissä olevan ydinluun otamme talteen, sahaamme pätkiksi ja myymme norjalaisille.
Petra Kiiski, petra.kiiski@mtv.fi