Polkupyörässä pitää olla pimeällä valo, sen vaatii lakikin. Joku ottaa asian liian kirjaimellisesti ja varustautuu supertehokkailla ledeillä ja heijastinliiveillä. Vaarana on, että liika näkyminen kääntyy itseään vastaan.
Liian kirkkaat tai väärin suunnatut valot on pannut merkille pyöräilijä, alan järjestöaktiivi Marjut Ollitervo. Hän sanoo, että nettifoorumeilla puhutaan enemmänkin valottomuudesta. - Luulen että ainakin osittain tästä syystä valohysteria on saanut älyttömiä mittasuhteita, ja ihmiset kuvittelevat, että mitä kirkkaampi valo sen parempi, hän sanoo.
Jos valoista puhutaan, kaikkein eniten palautetta esimerkiksi poliisille tulee siitä, että valot vilkkuvat tai niitä ei ole. (Verrattomasti eniten palautetta tulee kuitenkin jalkakäytävällä ajamisesta.) Sen sijaan valojen liiasta kirkkaudesta ainakaan poliisin palautekanavat eivät pullistele.
Superledi häikäisee
Hyvin kirkkaat superledit ovat yleistyneet myös polkupyörissä. Niiden ongelma on, että ne häikäisevät vastaantulijan, etenkin silloin kun ne on suunnattu liian ylös.
Itsekin pyöräilevä komisario Dennis Pasterstein puhuu omasta kokemuksestaan, kun hän sanoo, että nykyiset superledit voivat häikäistä pahemmin kuin autojen pitkät valot. Ja kun polkupyörä liikkuu hitaammin, häikäisyn aikakin venyy pitkäksi.
- Tärkeintä on kuitenkin nähdä ja tulla nähdyksi, tiivistää Pasterstein. Hän pitää tärkeänä, että pyöräilijällä on edessään edes jonkunlainen valo, vaikka sitten vilkkuva tai värillinen, vaikka se ei lain kirjainta täytäkään. Ja niistä ledeistä hän sanoo, että ne ovat loistava keksintö, joka on suorastaan mullistanut polkupyörien valaistuksen.
Marjut Ollitervo kertoo näkevänsä kaikenlaista viritelmää, vilkkuvia valoja, superkirkkaita otsalamppuja jotka loistavat suoraan vastaantulijan silmiin, ja punaisia valoja, jotka eteen päin loistaessaan ovat laittomia.
Liika näkyvyys tuo uuden vaaran
Ollitervo on kirjoittanut Kaupunkifillari-blogiin, että jos pyöräilijä varustautuu ylenmääräisellä valoteholla ja heijastinliiveillä, se saattaa viedä pyöräilijän aseman suorastaan turvattomaksi.
Jos autoilija odottaa pyöräilijältä suurta näkyvyyttä, se saattaa johtaa siihen, että vähempi ei enää riitä eikä autoilija tee enää aktiivisesti havaintoja.
Vaikka komisario Pastersteinkin tunnustaa häikäisevien valojen olemassaolon, poliisina hän joutuu nostamaan kädet pystyyn. Hän sanoo, että sille saralle resursseja ei riitä ja vetoaakin enemmän valistuksen voimaan, ettei oman näkymisen varjolla häikäistäisi vastaantulijoita.
Muutoin hänellä on kaupunkipyöräilijöistä lähinnä kehuja: marraskuisen illan hämärtyessä Helsingin Pasilassa pidettiin pyöräratsiaa, ja 90 prosentilla pyöräilijöistä olivat valot ja heijastimet asianmukaisessa kunnossa ja kypärä päässä. Pastersteinin mukaan valottomat ja kypärättömät olivat enemmänkin "satunnaiskäyttäjiä", jotka eivät yleensä ole pyöräliikenteessä.