Poliisit kertovat työnsä arjesta: Väkivalta kuuluu työhön – sylkeminen ja pureminen menevät yli

Asia käy ilmi tuoreesta Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusartikkelista, jota varten haastateltiin viime vuoden aikana 20:tä Sisä-Suomen poliisilaitoksella työskennellyttä poliisia. Kaikki haastateltavat olivat hiljattain joutuneet työtehtävissään väkivaltaiseen tilanteeseen. Vastaajat pitävät poliisiin kohdistuvan väkivallan määrää vähäisenä.

Suhtautuminen väkivaltaan riippuu artikkelin mukaan sen laadusta. Pureminen, hiuksista repiminen ja kasvoille sylkeminen meni haastateltavien mukaan "reilun tappelun" ulkopuolelle.

– Potkuja tulee ja menee, mutta se sylkeminen oli iso harmitus, yksi haastateltava sanoi.

– Hiuksista repimiseen en ollut varautunut. Se on epäreilua ja alkoi vituttamaan. Ei se, että lyödään [poliisia].

Artikkelin on tehnyt komisario Henri Rikander. Hän työskentelee Poliisiammattikorkeakoulussa voimankäytön tutkijana ja tekee aiheesta väitöskirjaa.

Kivun aiheuttaminen suututtaa – "Teki mieli tirvaista päin näköä"

Jos väkivalta aiheutti kipua, vastaajat kertoivat tunteneensa suuttumusta.

– [Poliisiin osuneen lyönnin jälkeen] Ensimmäinen ajatukseni oli, että saatanan mulkku. Sitä ei olisi voinut sen paremmin kohdella. Se sai hyvää ja asiallista palvelua. En ollut provosoinut sitä tai muutakaan.

Tuohtumuksesta huolimatta haastatellut poliisit kertoivat selvinneensä tilanteista ilman ylilyöntejä, vaikka "teki mieli tirvaista päin näköä" -tyyliset vastaukset eivät artikkelin mukaan olleet tavattomia. Joissain vastauksista välittyi ylpeys siitä, että itsehillintä säilyi.

– Se nosti kierroksia, on mulla näköjään itsehillintä. Se, että malttoi mielensä, olen ylpeä.

Haastatteluissa nousi esiin myös ainakin yksi tapaus, joka artikkelin mukaan ei välttämättä mennyt aivan sääntöjen mukaan.

– Se sai kyllä selville, miten poliisia kohdellaan, että lyödäänkö poliisia vai ei. Ei varmasti lyö enää.

Aseenkäytössä epävarmuutta – moniin tilanteisiin vajailla tiedoilla

Kolme haastatteluun osallistuneista poliiseista oli ollut tilanteessa, joissa poliisin kohtaamalla henkilöllä oli ollut ase. Kaikkiin tapauksiin liittyi artikkelin mukaan epävarmuus omasta aseenkäytöstä.

Tilanteessa poliisit miettivät aseenkäytön edellytyksiä ja sitä, mitä ampumisesta seuraisi. He myös miettivät, miten itselle käy.

– Aseella uhatessa ajattelin, että kumpi tässä ampuu ensin. Ei ole koskaan ollut näin paskaa tilannetta.

Artikkelin mukaan partiot lähtivät tehtäviin monesti hyvinkin puutteellisilla tiedoilla. Lähes puolessa tapauksista poliisipartio sai kokonaiskuvat tilanteesta vasta päästyään paikalle.

– Tilanne tuli ihan puskista. Ei siihen osannut varautua, että sillain pillastuu.

– En ollut lainkaan varautunut, että siinä vaiheessa voi vielä tulla.
Lähtötietojen puutteellisuus johtui artikkelin mukaan osassa tapauksista siitä, ettei millään taholla – poliisilla, hätäkeskuksella tai itse ilmoittajalla – ollut enempää tietoa. Toistaalta tietoa oli eri viranomaisilla, jopa toisella poliisipartiolla, mutta se ei välittynyt tehtävää hoitavalle partiolle.

Kamerat lisäävät itsetietoisuutta – "Tiedostin, että tallentuu"

Osa haastateltavista kertoi arvioineensa toimintaansa siitä näkökulmasta, miten kohdehenkilö suhtautuu poliisiin tulevaisuudessa.

– Sillä on niin kova historia, että sen kanssa tullaan olemaan tekemisissä vielä monta kertaa. Seuraavan partion on sinne helpompi mennä, kun asiat on mennyt poliisin kanssa hyvin.

Haastateltavat kertoivat olleensa väkivaltatilanteissa tietoisia siitä, että heitä tarkkaillaan ja että heidän toimintaansa saatetaan arvioida jälkeenpäin. Valvontakamerat tai kamerakännyköillä kuvaaminen saattoivat korostaa itsetietoisuutta.

– Siinä oli kamerakännyköitä tosi paljon. Siihen kiinnitti erityistä huomiota, että homma pysyy hanskassa.

– Tiedostin, että tallentuu. Tämä tunne tuli viimeistään, kun kohdehenkilö oli maassa, että nyt pitää himmata.
Ulkoisena kontrollina toimi myös partiokaveri ja tämän antamat ohjeet.

– Huomasin, että partiokaveria vitutti - -. Kaveri ei ole hermoheikko mutta halusin varmistaa että ei tule mitään.