Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä kasvoi roimasti

Viharikos

Polamkin seurannassa viharikos määritellään "henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehtynä rikoksena, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan."

Viharikoksen määritelmä täyttyy jo silloin, jos tekijä olettaa uhrin kuuluvan johonkin yllämainituista viiteryhmistä, vaikkei tämä kuuluisikaan.

Vuonna 2015 kirjattiin 1250 epäiltyä viharikosta, kun vuonna 2014 epäilyjä oli 822. Kasvua oli siis 428 tapauksella edellisvuoteen verrattuna.

Suurin osa rikosepäilyistä sisälsi rasistisia piirteitä, ja yleisin rikosnimike oli pahoinpitely.

Poliisi kirjasi viime vuonna 911 epäiltyä rasistista rikosta, 133 uskontoon tai elämänkatsomukseen kohdistunutta epäiltyä viharikosta ja 65 seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää epäiltyä viharikosta.

Uskontoon tai elämänkatsomukseen kohdistuneista epäillyistä viharikoksista hieman yli puolessa kyse oli islaminuskosta.

Viharikosraportin koonneen tutkijan Tero Tihveräisen mukaan lukuja ei voi selittää pelkästään nopeasti muuttuneella turvapaikanhakijatilanteella ja siihen liittyvällä keskustelulla.

– Myös muiden kuin rasististen viharikosepäilyjen määrä on kasvanut viime vuodesta. On mahdollista, että julkisen keskustelun vuoksi tietoisuus viharikoksista on kasvanut ja ilmoituskynnys on madaltunut. Tämän katsauksen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä syitä määrien muutoksille, Tihveräinen sanoo Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteessa.

Suomen laki ei tunne viha- tai rasistisen rikoksen määritelmää. Vihamotiivi on kuitenkin otettu huomioon rangaistuksen koventamisperusteissa. Koventamisperusteen määritelmä on laveampi, mutta tulkinnanvaraisempi kuin viharikoskatsauksen määritelmä.