Poliisi estäisi sijoitettujen lasten karkaamista suljetuilla laitoksilla, mutta lastenkodissa itsekin asunut Maya Waitara näkee siinä enemmän uhkia.
Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset lähtevät omille teilleen eli niin sanotusti hatkaan tuhansia kertoja vuodessa, kertoo lapsiasiavaltuutetun tuore selvitys. Näin teki ajoittain myös lastenkodissa asunut Maya Waitara, 24, joka otettiin huostaan 16-vuotiaana.
– Joskus saattoi olla pari päivää, kun oli kivaa, eikä viitsinyt mennä takasin. Hengattiin kavereiden kanssa, juotiin kaljaa ja pelattiin jalkapalloa. Mitä nyt jokainen muukin teini tekee, joka ei ole lastensuojelussa, hän kertoo.
Waitara kertoo pääosin viihtyneensä lastenkodissa, minkä vuoksi halua karkaamiselle ei juuri ollut. Muut lapset sijoituksessa olivat joko Waitaran tapaan välillä poissa kotiintuloajan jälkeen illalla tai pari päivää kerrallaan, osaa taas ei näkynyt laitoksessa juuri koskaan.
Lue myös: Joka kolmas kodin ulkopuolelle sijoitettu tyttö tulee raiskatuksi karkumatkallaan
Laitoksesta pääsi poistumaan yleensä helposti, mutta siellä voidaan asettaa myös liikkumisvapauden rajoituksia. Se tarkoittaa, että lasta voidaan määräaikaisesti kieltää poistumasta laitoksen alueelta, laitoksesta tai tietyn asuinyksikön tiloista. Kaikkia rajoituksetkaan eivät estäneet.
– Legendaarisin on, kun kaveri teki lakanoista köyden ja tuli alas tokasta vai kolmannesta kerroksesta niiden lakanoiden avulla niin kuin jossain piirretyissä, Waitara naurahtaa.
Moni karkaa nähdäkseen ystäviään
Waitara työskentelee nykyään lasten ja nuorten kanssa Osallisuuden aika ry:ssä asiantuntijana. Hänen mukaansa moni karkaa lastensuojelulaitoksesta sosiaalisista syistä.
