Poliisi määrää rikoksen uhrin ja epäillyn suun suppuun yhä useammin, selviää Poliisiammattikorkeakoulun tilastoista.
Kun 2000-luvun alkupuolella poliisi määräsi noin 15–20 ilmaisukieltoa vuodessa, viime vuonna kieltoja tuli marraskuun loppuun mennessä yhteensä 100.
Ilmaisukiellolla poliisi määrää, etteivät rikostutkinnan asianosaiset saa kertoa joistakin tutkintaan liittyvistä asioista ulkopuolisille, esimerkiksi medialle.
Poliisihallituksen mukaan kieltoja on lisännyt muun muassa se, että sosiaalisen median vuoksi tutkinnan kannalta haitallinen tieto leviää nopeammin.
Asianajajaliiton mukaan ongelma on, että vaikka laki niin vaatii, poliisi ei ilmaisukielloissaan yksilöi sitä, mistä ei saa puhua.
– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kukaan ei uskalla puhua yhtään mitään, kun ei tiedä, mistä saa oikeasti puhua ja mistä ei, sanoo asianajaja Antti Pulkkinen. Hän on ollut laatimassa Asianajajaliiton lausuntoa ilmaisukiellosta.
Julkisuus voi tuomita syyttömän
Puhumisoikeutta tarvittaisiin Pulkkisen mukaan esimerkiksi silloin, kun isoja oikeusjuttuja ruoditaan mediassa vuosikaupalla.
Poliisi saa kertoa esitutkinnan aikana oman näkemyksensä rikosepäillyn syyllisyydestä medialle, mutta epäillyllä ei ole mahdollisuutta puolustautua julkisuudessa. Ongelma korostuu, jos tuomioistuin toteaa epäillyn myöhemmin syyttömäksi.