Poliisi huolissaan lastensuojelulain muutoksesta – ”Voi johtaa jopa perhesurmiin”
Julkaistu 25.01.2016 18:00(Päivitetty 25.01.2016 21:42)
MTV UUTISET
Poliisin saamat ilmoitukset epäillystä väkivallasta lapsia kohtaan ovat lisääntyneet yli kolmanneksella. Kasvun taustalla on huhtikuun alussa voimaan tullut lainmuutos, jonka mukaan epäillystä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on aina kerrottava poliisille.
Lainmuutoksen keskeisimpiä tavoitteita on se, että lapsiin kohdistuva väkivalta tulisi mahdollisimman nopeasti poliisin tietoon. Esimerkiksi iltapäiväkerhon ohjaajat ja neuvolan terveydenhoitajat ovat lain muutoksen jälkeen velvoitettu tekemään epäilyistä rikosilmoituksen.
2:11
Lastensuojelulaki 25 § Ilmoitusvelvollisuus
Sosiaali- ja terveydenhuollon ja lasten päivähoidon
opetustoimen
nuorisotoimen
poliisitoimen
Rikosseuraamuslaitoksen
palo- ja pelastustoimen
sosiaalipalvelujen, lasten päivähoidon tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan
opetuksen tai koulutuksen järjestäjän
seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan
kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain (746/2011) 3 §:ssä tarkoitetun vastaanottokeskuksen ja järjestelykeskuksen
hätäkeskustoimintaa harjoittavan yksikön
koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön
Tullin
rajavartiolaitoksen
ulosottoviranomaisen
palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt tai vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat henkilöt sekä kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla henkilöillä on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu:
1) rikoslain (39/1889) 20 luvussa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädetty teko; tai
2) sellainen rikoslain 21 luvussa henkeen ja terveyteen kohdistuvana rikoksena rangaistavaksi säädetty teko, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.
Ilmoitusten määrä onkin kasvanut. Kun vuonna 2014 poliisin tietoon tulleissa pahoinpitelyrikoksissa alle 15-vuotiaita oli asianomistajana 2417 henkeä, vuonna 2015 luku oli 3284.
Paikallisesti kasvu voi olla suurempaakin, ja esimerkiksi Helsingin poliisissa lapsiin kohdistuvia väkivaltarikosilmoituksia kirjataan 2,5-kertaisesti aiempaan vuoteen nähden.
Kasvanut ilmoitusmäärä on poliisin näkökulmasta ongelmallinen. Esimerkiksi Helsingissä koetaan, että suuri osa uusista ilmoituksista koskee lievää kuritusväkivaltaa, mikä ei kuulu ilmoitusvelvollisuuden piiriin.
– (Jos ajatellaan käytäntöä tämän viimeisen vajaan vuoden aikana niin käytännössä) poliisin tietoon ei ole tullut yhtään sellaista vakavaa lapseen kohdistuvaa pahoinpitelyepäilyä, mitä ei olisi tullut muuten, kertoo tutkinnanjohtaja Juhani Vuorisalo Helsingin poliisilaitoksen läheisväkivaltaryhmästä.
Väliaikainen murhe
Ongelmista huolimatta sosiaaliviranomaiset pitävät uudistusta hyvänä. Helsingin kaupungin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori kertoo, että uudistuksessa päästiin ongelmasta, että poliisille tehtiin rikosilmoitukset lastensuojelun kautta.
Hän uskoo, että niin sanotut turhat ilmoitukset ovat väliaikainen murhe, ja että tilanne selkiytyy ajan ja koulutuksen myötä.
– Voi olla hyvä laatia poliisin kautta ohjeistus yhteistyökumppaneille, jossa avataan selkokielisesti, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut ja halunnut, hän ehdottaa.
Uskavatko vanhemmat hakea apua?
Poliisin suurin pelko nykytilanteessa on se, etteivät perheet uskalla enää hakea apua.
Helsingin poliisin Juhani Vuorisalo pelkää, että esimerkiksi apua ongelmiinsa hakemaan mennyt vanhempi voi joutua esitutkintaan ja jopa syytteeseen kertoessaan tukistaneensa lastaan.
– Tämä on mielestäni huono asia. Voi johtaa jopa perhesurmiin, jos sitä apua ei ole saatavissa muulla tavalla, Vuorisalo toteaa.
